sunnuntai 20. toukokuuta 2018

COLA BALADiN


COLA BALADiN

Päivästä näyttää tulevan hulppea -
sävähdyttävän upea -,
ei häivääkään edes pilven riekaleista;
jos olivat - menivät.

Tässä jossain vuonon rannalla ennen sian pierasua,
ajankuluavustaja suoltaa NRK-jatsimussiikkia;
makiaa hytkettä,
koipi napsuttaa kumimattoon - tunnelma on uninen,
niin kuin aina kyttäyskeikalla.

Vaan kun on niin kutkuttava tilanne,
sattumalta takakäteen silmäillessä äkkäisty pesä,
pesue sekä jalosukuinen pariskunta;
muuta en ilmineeraa.

Sanoja lipuu tuulilasin pintaa mitäänsaamattomina,
eivät osaa kiinnittyä,
joko pää tahi toinen on eripuraa eriparia.

Apukuljettajan penkillä lojuva paperipussi raottuu.
pukkaa kuin kiusallaan viikinkikinkulla vuoratun
voileivän tuoksun leijumaan odotustilaan.

Cola Baladinin kruunukorkki murtuu.
Sanat kuihtuvat kauhtuneiksi valjuiksi;
hyppysten ujuttautuessa pussiin häipyvät lasilta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 19. toukokuuta 2018

TAiTTUVA


TAiTTUVA

Nämät värit alkavat olla sitä luokkaa,
eritoten ihanaiset lahean sävyt,
nuo jumalaisen hereät, koskettavat,
että noustava on ennen ylösnousua;
jo hieman ennen kuin siltä tuntuu,
jos vain mahdollista - tietenkin -,
sikäli mikäli itse vain haluaa.

Arktisen hysterian kauneus tulee valosta,
tuosta yöttömän yön ilmakehän läpi taittuvasta
ja siksi kaartuvaiselta vaikuttavasta,
vaikka kaikkihan sen tietää ettei valo kaarteile.

Tuo taianomaisuus,
etenkin yhdistettynä ankaraan karuuteen,
puuttoman tundran avaruuden tuntuun,
sekä rannikon elämää pursuvaan kuhinaan;
se ikään kuin haltioittaa.

Tulee outo kumma tunne,
jonkin sortin rajatila - kuin unen ja valveen -,
ettei kaikkea aistimaansa ehdi tuta,
eikä varsinkaan omaksua niin hallitusti
jotta kokemansa voisi tallentaa sinamoisenaan,
ilman liioittelua ja ylisanoja.

Suven kiihkein episodi on pian alkamassa loppumaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 18. toukokuuta 2018

MUSTAA HERUKKAA


MUSTAA HERUKKAA

Sitten kun jos luoja suo sään,
otan, mään ja teen liekit,
lämmitän kuuman veen;
istun tappiin kuunnellen tulen loputonta tarinaa.

Hörpin tauoilla kulauksittain märkää kuumaa -
jossa liraus mustaa herukkaa matkapullosta;
ikään kuin vahvisteena - rikkuna iin päällä.

Paneudun - ellei joku patista muuhun tuoksinaan -
kuulostan joko se loimujen ja ritinän läpi
milloin pääsee loppuhuipentumaan - tarinoiden päähän;
kahdeksansataatuhatta vuotta on oiva suoritus.

Siitä en haluaisi olla poissa;
uskon että loppu käsittelisi hyvinkin ajankohtaista,
ihan viime aikojen menneisyyden sattumuksia.

Tulen katveessa,
nuotion hehkun lämmössä,
sitä tulee lähes joka kerta aprikoitua,
että mistä lemmosta sillä juttua piisaa -
ottaako se vaikutteita ahmimistaan puista?

Että miten se muuten voisi muistaa niin paljon,
koska ei se koskaan samoja toista -
aina on uutta kuultavaa?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 17. toukokuuta 2018

LAKiMUUTOS


LAKiMUUTOS

Olen sitä mieltä - hyvin runsaasti ja edelleen;
kevään olisi syytä jatkua pidempään - kauemmin,
piruako sillä semmonen hoppu hosua,
melki kaikki asettuvat aika äkin.

Kun sitten ollaan parahultaisesti kohillaan,
suuret draamat on pääasiassa näytelty,
joku Rantasen Sipi saattaa vielä sitä siipimaassa
syöntyä harrastamaan - tahi tylli;
sikäli mikäli joku satunnainen epämääräinen
hortoilee sen suvunjatkumon läheisyyteen.

Muuten kyllä kiihko ja rajuus on kuitattu,
isoin, suurin osa kesäelämästä on vahtaamista,
ruokailua sekä muuton valmistelua.

Ja sulkasatoilua.
Silloin ujostellaan ihan ihmisotusten malliin,
kempä se nyt julki kelteisillään,
joku haistimen vartta pitkin katseleva
saattaisi mokomasta vetää herneen nokkaan.

Selvästi luonnonlakia pitäisi muuttaa,
kevättä pitemmäksi - talvesta joutaa pätkä pois;
kukaan keskitalvea kaipaa,
vain lumitöitä, lumitöitä ja lumitöitä,
mitä se semmonen hyvejää...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

SELVÄ PYY


SELVÄ PYY

Pienoinen porina jo käy,
koko vuonon rannikko hieruoineen -
aina avomeren suulle ja sulan tundran rajamaille -,
kihisee elämää.

Toki Siberian karonkkaa mitenkään väheksymättä -
tuossahan se köllöttää naapurissa -
jatkuen aina hamaan Tšukotkaan saakka.

Siellä se vasta varsinainen vilinä ja hulina
kun valtaisat hanhilaumat joukkoistavat
kiihkeässä hurmassa uutta jatkumoa geeneilleen.

Mutta kokkoja ilma sakeanaan siellä sun täälläkin -
aina taivaalle vilaistessa.
Useilla jyrkän räystäillä ja muilla kielekkeillä
tähyilee piekanojen silhuetteja.

Muitakin havukoita on - se on selvä pyy,
mutta niistä ei rosvojen takia isommin ilmineerata;
se tieto kirjataan rivien väliin pimeänä materiana
josta sen näkee vain asiaan valoisasti suhtautuva.

Jos malttaa saada pysähdyksen aikaiseksi
ylämaan tundrapälvillä kuulee varsin alvariinsa
peruuttavien kuorma-autojen piipityksiä;
vaikkei moottorin ääntä juurikaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 15. toukokuuta 2018

KESKELLÄ PÄiVÄÄ


KESKELLÄ PÄiVÄÄ

Tämä on nyt tätä - hyvästi yö -,
pistää kai varmuuden vuoksi almannakkaansa ruksin,
jotta osaa osautua oikealla aikaa takaisin,
minne sitten meneneneekin luppoaikaa hutvailemaan.

Met koitamma täkäläisittäin -
sikäli mikäli se suinkin vaan onnistuu -,
uinahtaa ilman yötä;
huilia se nääs vaatii tämmönenkin elämä -
kaikkine etuineen ja eriskummallisuuksineen,
kuin myös humeetin tyhjennystä aika-ajoin,
muuten ei kunniankukko laula.

Ja mitäpä sillä olisi virkaa,
jos kaikki vaan ripistelivät alvariinsa hereillä;
saattaisi kukkoriepu joutua pahimmassa jamassaan -
ympärivuorokautistyöttömänä yöttömässä -,
sen Saatanan keksimän aktivointimallin uhriksi.

No nukutaanhan täällä,
keskellä päivää käydään rohkisti työn ääreen
ja pojotetaan nokanderit tyttären kera untuvaisella;
sitten siitä virottua leikitään aikuisten
tahi lasten leikkejä.

Siinä se yötönyö kuluu kuin huomaamatta;
ei kahta puhetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 14. toukokuuta 2018

ROiNA


ROiNA

Ei vain voi vastustaa,
ranta siloisine santoineen houkuttaa,
kutsuu,
avaa sylinsä avoimeksi.

Uinahtaneen tuulen seisahtaneessa tyvenessä
suolaisen veden kalvo vain mutkuilee,
ei kaadu itsensä päälle matalassa;
vähäpädön sihahduksen kuulee
sen suudellessa hiekkaa.

Enimmät äänet ovat sitä samaa liplatusta
jonka jokahinen vunukkana soutuveneessä ollut
muistaa kuulleensa;
jotenkin nostalgia haikeuttaa näitä hetkiä.

Haikeus on vallitseva tila
ja sannalle lojumaan ajautuneet satunnaiset,
milloin minkäkinlaiset aarteet herättävät -
joko muodollaan tahi määrällään.

Sukkamehusta täysin vapautettu lenkkikenkäpari -
jo ihan pelkällä mystisyydellään kiihottaa mieltä -
etupäässä aprikoimaan mistä maasta ne lähtöisin,
onko ne nakattu ilman kinttuja vaiko kinttujen kera?

Toki sitä nyt muutakin roinaa ajautuu - mutta...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

ESiLEiKKi


ESiLEiKKi

Valoa tulvii jo sitä luokkaa,
että nokilasit on tarpeen yöllä roukun allakin
ja luomien päällä kymmenen gramman punnukset -
varmuuden vuoksi -
jottei päivä paistaisi Höyhensaarelle.

Muuten kyllä ihan somaa;
sama se milloin sitä nukkuu jos nukuttaa,
heittäytyy vain selkäpiilleen lavitsalle ja huilaa.

Maisema se kyllä asettuu kiireettömyystilaan,
levollisuus laskeutuu ilman aikojaan,
eetos vain sammuu
ja tyssää hyväksi toviksi.

Samaan aikaan rantojen tienoilla,
sulan tundran reunamilla
sekä vuoriston kalliopälvillä on täysi karonkka;
käynnissä nääs jälkeläistuotannon esileikki,
sen huikaiseva ääni-inferno.

Kaiken muun yleisen kevättuoksinan ohessa
jo sanotuilla seutuvilla lisäännytään -
sellaista haipakkaa -,
etteivät kaikki mahdu sivuttain;
osa joutuu olemaan toinen toisen selässä,
ihan tilan säästämisen takia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 12. toukokuuta 2018

ENNAKKOA


ENNAKKOA

Ilta meni menojaan
ja tuli uusi - ehompi, laheampi,
jotenkin hereämpi tyveneisyydessään.

Kuitenkin kuulasta,
ja raakaa Arktisen hysterian toukokuiseen tapaan,
tosiasioita nääs ei voi kiertää;
mutta silti sen karuus - sisältäen värien upeuden -,
se kaikki on kuin ennakkoa yöttömästä yöstä.

Vähemmän riekkumista - vaikka niin luulisi,
enemmän elämisen ankara wimma - furor oestrus,
se on tällä erää päällimmäisenä kaikessa.

Ei mitään riettautta,
ei vaikka tilanne saattaa yllättää keskellä päivää
kun edessäsi synnytetään aktissa elämää;
siinä parahultaisesti rantabulevardia astuissa.

Siinä hieman rinta kohoaa kulmakarvojen ohella,
syvempää väkevämpää hengitystä imeytyy sisään
ja runollinen kiihkeys voi kuohahtaa jonkun asteen,
jos sanojen tapaileminen on hutiloivan haparoivaa.

Tämä on sitä huikeaa keväistä eloa,
sitä ettei kannata lopettaa väsymykseen,
vaan vasta sitten kun on valmis.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 11. toukokuuta 2018

ZEN JA KOKON SULAN VOiMA


ZEN JA KOKON SULAN VOiMA

Myönnän hairahtuneeni - kiipesin taas vuorelle -
sieltä näkyy loiton taakse ja kauemmaksikin,
en pidä lukua mokomista;
ei isä-erkkikään ota enää selvää niistä kaikista.

Elämä on ja kiipeäminen erityisen pyhä toimitus;
siinä tulee - hikipäässä pungertaissa -
ne kaikkein ätäkimmät luotteet ääneen laseteltua

Itseasiassa hairahtuminen on turmeltuneen somaa;
hairahtuminen haihatteluun on sellaista rietasta,
sielua vilvoittavaa ryöttäsyntiä - se on zen.

Tokihan vaikka ihmisiä kuolee tällä erää jo
enemmän pienhiukkasiinkin kuin haihatteluun,
niin siitä huolimatta haihattelijat, dissidentit
ja malporomiehet ovat oikeauskoisten silmätikkuina.

Tämä tämänkertainen;
se oli omalta osaltaan tyhmyyttä - lähteä eväittä -,
silkkaa pelkkää likinäköistä typeryyttä vain,
ei niinkään hyväntahtoista hyväuskoisuutta
suolen mutkassa kurnivan
ja äänekkäästi marmattavan nälän terveellisyydestä.

Silti;
kokon sulka hyppysissä haihattelin kyltymättömästi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 10. toukokuuta 2018

LiRUJA


LiRUJA

Lumet hupenevat,
tumma mantu imee aurinkoa,
sitoo elämän peruslämpöä itseensä,
hehkuu sitä varjoisina hetkinä kinoksiin
ja sulaminen jatkuu tasaisena jatkumona.

Siitä ei suurta ääntä synny,
mutta pientä suloista ihanaa kyllä;
sen kuulee jos vain haluaa - kihinä -,
kiteiden hinkatessa toisiaan painovoimassa.

Mikroskooppiset vesipisarat puikahtelevat
lumihitusten väleissä,
kasaantuvat kokoontumisiin kirsin päälle -
jossain umpinäkymättömissä nietoksen alla
ja sitten pujahtavat pikkiriikkisinä liruina esiin -
elämää haistelemaan,
maistelemaan valonmaailmaa.

Yhtyvät sulan ja kirsin rajamailla soljuviksi noroiksi,
tekevät sattumannäköisiä johtumispäätöksiä
sekä ryhtyvät yhtymään oitis alemmalla puroksi.

Mikään ei voita keväisen puron solinaa
tässä kevään laheassa tyvvenessä
samalla kun illan tuuli huuhtelee lempeästi kasvoja
laulurastaan huilun säestyksellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

OiREYHTYMÄ


OiREYHTYMÄ

Näillä huitteilla viimeistään takatalvi -
ellei kukaan pyyteetön autuas ole ehättäytynyt jo
ensisijaisesti loukkaantumaan mokomasta
niin syömmistyneesti että se on lopetettu
ja siirretty elävään arkistoon -
se yleensä normaalisesti tulee.

Patologinen epäitsekäs pyyteettömyys tekee syviä,
parantumattomia haavoja sitä potevaan,
eikä siihen ole mitään hoitokeinoa;
saattaa olla jotta takatalvi on peruttu lopullisesti.

Viimeinenkin toive edes pienestä kipunasta -
sen saanee heittää kylmästi sinne haisevaan syöveriin,
jonne aurinko ei koskaan paista.

Jopa länsimainen tiede nostaa kätensä pystyyn
tämän oireyhtymän edessä;
ilmastoinninmuutosliike,
Golf-virtaa käyttävät
ja sen voimasta huolestuneet asiakkaat
ovat pikkujuttuja - suorastaan lasten leikkiä,
tuohon äärihyvyyteen nähden.

Vain kyseenalaistamalla kaikki tuo huuhaa hölynpöly,
vain tekemällä omia johtopäätöksiä asioista,
takatalvi sittenkin saattaa vielä tulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 8. toukokuuta 2018

YKSi HUJAUS


YKSi HUJAUS

Sumu tanssii kintut kepeinä,
kikkaroita valuu rintuuksilla lepeinä
pöllähtelevät mykkinä pehmeinä hyllyltä toiselle;
lonkerot ujuttautuvat kanjonien pohjille,
hamuavat hartaina kurujen partaita.

Harmaita suruja,
kylmän arkoja kostean lämpimän lapsia -
nämät haituvaiset -
lumisen montun kohdalla hypähtävät
herkästi termiikin selkään
ja ovat yhdessä hujauksessa uudestaan alussa.

Sitten tulee loppu - loppujen loppu,
kylki lämpenee porotuksessa yhä varhemmin,
lämpöjen erot tasaantuvat,
ilmiö komennetaan tuulen toimesta hiiteen.

Eipä siinä suruvalitteluja ennätä juuri kukaan tehdä,
ei vaikka tuota kaunista jää moni kaipaamaan;
sinne menee,
jonnekkin tuonpuoleiseen vuorta,
varjojen ja siimesten maahan.

Siellä riittänee lämmön eroja telkuta -
seilata eeskahtaalle tunturin kupeita
kuni Pohjan akka puhaltaa pelin poikki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 7. toukokuuta 2018

MYÖHÄiSTÄ


MYÖHÄiSTÄ

Niin upea ehtoo punervine laskuineen,
jottei oikein kehtaa edes kaikkea sanoakaan;
olipahan kuiten huikea taas.

Se on tämä Arktinen aktinen hysteria joka vie
kun laskun suunnalla ilmassa on jotain hölynpölyä:
santaa, tomua, kiteitä, pisaroita;
kaikista niistä oman sävyisensä päivän loppu.

Vielä viikon päivät näitä jos luoja suo,
sitten alkaa pitkä päivä;
yöttömän yön pitkääkin pitempi päivä.

Ai että mihinkä ne harmitukset jäi,
eikö niitä ollenkaan,
yhtäkö herkkua vain se elämä täällä?

No täytyy nöyrtyä - tunnustaa,
pöyristyttävää oli kun oli auringon sappi,
kahtapuolta keskustaa - juuri horisontin päällä,
mutta ei tietenkään juuri sillä hetkellä kameraa;
vasta sitten - sen vihdoin äkättyä
ja kuni vanhoilla kintuilla pinttelin hakemaan.

Myöhäistä, myöhäistä, myöhäistä,
luonto ei armahda,
vaatii jatkuvaa uupumatonta valveillaoloa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

LiiAN SUURi ALUE


LiiAN SUURi ALUE

Kiirunoita olisi sopivinta metsästää nyt,
hankea olisi vielä - parahultaisesti -
juuri tämän sarastuksen syrjässä,
mutta kun tuulee.

Luoteinen ahava pyyhkii sen verta hanakasti
ettei siis ei otoksia tälle huomenelle,
harmittaa -
valo ja lämpötila muuten kohdillaan.

Liian suuri alue koluta paljakoita liian vähään aikaan;
niiden kiimaa ei kuule tuulessa,
eikä kunto riitä laukkomaan tukka putkella,
kiihkeää sivuryöppyä kaikkia paljakoita.

Elikkä ongelma ei ole kiirunoissa - niitä on,
vaan liian laajassa alueessa siihen tarkoitukseen;
täytynee odottaa sattumaa,
josko luonto joka on hyvä ystäväni,
net eteen paiskaisi äkin yllättäin.

Ei niin äkin,
etteikö ehdi muutamaa otosta napsasta,
silleen sopivasti.

Loppupäivä menisi ihastellessa,
ehken niistä episodinkin saisi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 5. toukokuuta 2018

KiHiSEE


KiHiSEE

Arktinen hysteria heräämässä,
kymmenen yötä yöttömään,
maailma siinä mukana omalla kapasiteetillaan;
toisia tyvenempiä,
muuansia toistaan lämpimämpiä henkäyksiä -
nyt varrotaan joka puolla kyynerpäät koholla.

Sangen on luultavaa jotta nuo höngät herättelevät,
kutittanevat vakavasti kaikkia maanpinnan tietämissä
päivystäviä ruohon- ja muiden kasvien piippoja;
ultravioletit murtautuvat mullan sisään,
halaavat siellä sipuleita palaamaan loistoonsa,
antavat siemenille herätyksen.

Ilma on sikeänään lentäviä ääniä,
arvata saa satunnainen sade josko mukaan mahtuu,
kannattaako edes yrittää kiivaimpana aikana;
niin on ankaraa siiven lyönti-
ynnä yleinen viuhdonta näillä markkinoilla,
että Ambomaan pakanatorikin jäänee toiseksi.

Hyvästä puusta ovat kaikki,
ripaus lempeää puhallusta suolaveden sylistä
ja käynnistys tapahtuu yht'aikaa kaikkialla,
äkin ympäristö kihisee elämää,
sitä tyystin perusjuttua,
sitä mitä ei erikseen tarvitse ihmisen opastaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 4. toukokuuta 2018

RÖYKKiÖiTÄ


RÖYKKiÖiTÄ

Dikka-duuan joella eilisessä päivässä,
vaikka vankka kansi - onsiloissa jo litinää,
ripisevää ääntä;
kuin joku juoksisi,
olisi valmistumassa keräämään itseään lorinaksi,
syövyttämään sisäisesti päällisensä.

Niin suloisen julkea sarastuksen huomen,
että tuskinpa bolseviikkikaan ryhtyisi
tässä kelissä ystäviään saaristoon ohjaamaan;
edes uudelleenkoulutusmielessä.

Toki vapaus juosta,
pursuta viettävää uomaa myöten kivaa on,
siis siellä kurun kiikkerissä syövereissä  - toki toki,
jos ei huomio sen yllä lojuvia jääpaasikaltereita.

Mutta sitten se vasta vapaa on
kun jäät ovat murskana meressä
ja päällänsä pelkkä ääretön taivaanpiiri kiirii;
tosin silloinkin -
yhä lähdevetensä lieassa orjana jokahinen joki.

Paadet murtuvat ajan hampaassa -
röykkiöt elävät ahtaissa -,
patoja syntyy ja kuolee porotukseen
veden voittamista tapahtuu alituiseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 3. toukokuuta 2018

JÄÄVUORETKiN


JÄÄVUORETKiN

Minkä tuolle osaa - väkeviä ilmenemisiä -,
niitä tapahtuu jokapuolla;
romahtamisia,
minivyöryjä alas kiirivine kokkareineen,
niissäkin hulvattomia irtiottoja.

Suoranaista kihinää joiltakin osin -
ihan ihmiskuulimin aistittavaa
kun lumi nousee utuisana huuruna ilmaan,
sekoittuu hyvin ja haihtuu pois näkimistä.

Vain saappaan anturan jälki jää muottina santaan,
hyinen aines yhdentyy litisevään;
on poissa parin askeleen päästä.

Kovin parahultaisesti,
mutta niin ihan edistyksellisen ylimalkaisesti
sulattelee paikkoja;
toisissa romahdus tapahtuu päivässä parissa,
toisissa - etupäässä varjoissa -,
lähes jääksi pakkaantunut massa sinnittelee,
ei meinaa antaa periksi.

Mutta minkäpä räkötykselle mahtaa;
siinä joutuvat nöyrtymään jättimäiset jäävuoretkin
siinä samaisessa missä missä jokunen,
vähäpätö kolallinen talontakapenkkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

LiTiÄ


LiTiÄ

Keskeytymättömässä kolmivuorossa sadetta,
ropisevaa,
litimärkää vettä koko Esterin suvun peräpäistä;
välillä niin viehkoa tihkua,
jotta kastuu henkisesti klasin läpi tuijottaessaankin.

Sielu on häippässyt,
irti kokonaan muuaalla - temmeltämässä wimmaa;
irtaantunut haltijastaan sellaisella hopulla
että märkälänttioletettu vain köökin lattiassa
todistamassa sen evankeljumia.

Kesää se tekee - kirsi sulaa,
sataa laariin jos nyt sataakin kahta sataa täällä;
hyvää se tekisi Saharassakin,
ei kahta puhetta.

Toki mietityttää kyllä;
mitähän sikäläiset siniset takit sanoisivat,
jos Nuijasodan jälkeiset viimeiset wanhat akat -
täkäläisittäin kaatosateena -,
ryöppyäisivät siellä rutikuivissa vadeissa?

Hyvänen aika - herra isä -,
mitä ne tuumisivat;
vaatisivatko puukkosadetta akkain tilalle,
vai tyytyisivätkö puukkosahaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 1. toukokuuta 2018

AiKOMUS


AiKOMUS

Tulen tekemisen sydän on hetkessä,
siinä räpäyksessä
kun tulehduksille arka kiehinen imaisee tulipasillin,
kiihottuu vikkelään
ja on liekeissä ennen kuin kissaa ehtii sanoa.

Ai perkele - se tunne -.
ensimmäinen savukiekura pistää silmään,
niin terävästi,
että suolainen karpalo tirahtaa näkimen kulmaan,
heruu irti,
vierähtää poskipäälle,
siitä kanjoneita pitkin leuan kärkeen roikkumaan.

Puolet aikeesta on jo tehty - kohvepannu,
vaikkei lihan kipenettäkään ole vielä huulille saatettu;
mutta jo pelkkä aikomus -
silkan haaveksimisen sijaan -,
on hieman kuin puhtaus eli puoli ruokaa.

Loppuhan hoituu normaalisesti;
povesta kaivetaan tuoksuvia lihamakkaroita,
tökitään niipillä happireikiä kylkiin,
etteivät tukehdu häkään suolen sisässä.

Sitten tikun nokkaan tulen nuoltavaksi;
lopulta syödään kaikki ja pyyhitään suu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.