SiELUNHOiTO-OSASTO
Aamuiset havahtumiset valveillaoloon;
kerta toisensa jälkeen suuria eetoksen hetkiä,
retkiä itsensä sisään,
ikään kuin liukuen - sovitellen -
kuni pääsee pujahtamaan sielunsa tykö.
Ottamaan siitä sen kaltaisen otteen,
jollaisella annetaan rakkaimman
tai parhaan sydänystävän tuta
yhteisen luottamuksen ja avoimmuuden tunne.
Sielunhoito-osastolla siitä tykätään,
vastareaktio on huikaiseva tunne;
mieli ja sielu yhdentyvät,
lennähtävät aamuiselle huomenkävelylle rantaan.
Siellä - sarastuksen valon tulviessa innoitusta,
lopulta armahtaessa täydellisellä valolla,
niin huumaavalla että tekee mieli ottaa jostain tukea;
siellä tila muuttuu elettäväksi hetkeksi -
sinne itse asiassa menemättä.
Se tunne on kaamoksen sinisen rippeissä olemista,
sen siimeksistä paljastuvista johtuvaa oloa,
koska useimmille asioille syntyy hahmo - selitys -,
ottimet joihin voi tarttua
ja käännellä mielin määrin selvyyden saamiseksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi