tiistai 23. tammikuuta 2018

TÖKÖTTi


TÖKÖTTi

Tämä on niitä orastavia huomenia
kun vuoksi lyö raskaana rantaan -
erityinen ääni -
sillä sitä saattelemassa ovat tuulen kiihottamat
syvän suolaveden raskaat mainingit.

Pitkätaajuuksiset,
pohjattoman märän päällä massaansa keränneet
ne nyt - tuulen jo laannuttua -
yhä liikevoimallaan vyöryen ahdistavat vuorovettä;
siitä johtuu se erikoinen,
tunnistettava sävy äänessä.

Juuri kun vuoksi on nuolaissut kielellään santaa
ja kääntyy palaamaan uuteen yritykseen,
tuleekin sitä vastaan väkevämpi maininki;
pakottaa oitis uuteen kuohuvaan valloitukseen.

Siitä syntyy sekamelska kuivan ja märän rajalle,
kaikenmaailman törky, hiesu ja muu - mitä tahansa -,
ne kaikki hiertyvät siinä löllössä;
kiertyvät epämääräisiksi pötköiksi jotakin.

Kerta toisensa jälkeen - lähes loputtomiin,
tuota epäaineista tököttiä sysitään,
lykitään aaltojen toimesta ylemmä ja ylemmä;
aina siihen saakka kuni kuulta voima ehtyy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 22. tammikuuta 2018

YKSiSiLMÄiNEN


YKSiSiLMÄiNEN

Sietäväisenä vartoo kuvattava ottoa;
hyvissä ajoin huomenta sonnustautunut asialle,
paneutunut yksityiskohtiin siinä mitä siltä odotetaan.

Lasin läpi - parahultaisesti ovea aukaistessa
ja porstuan rappusille astuissa
se nyt juuri parasta mahdollista hetkeä vahtaa,
kyköttää taivaanpiirillä reilusti horisontin päällä
hivuttautuen ratansa korkeimpaan kohtaan.

Saa nähdä joko tänään,
joko tänään ylettyy paistamaan meidän lättyjä
noiden kaikkien vastarannan tunturien yli,
vai vaatiiko vielä jonkun päivän ennen kuin.

Sitä tässä nyt rantteella varrotaan,
Tundran tytär huiskuttaa kättä auringolle,
pyyhkii väliin kintaalla säteen kutittamaa nokkaa,
tyytyy sitten ihmettelemään vieressä höpöttävää
yhtä jättikokoista yksisilmäistä,
mutta kuitenkin isän äänellä puhuvaa outoa.

Raitis ilma raukaisee,
unihiekkaa pöllyää sellaisella taajuudella,
että Höyhensaaren hopeiset rantatyrskyt kuuluvat;
aurinko saa olla miten vain,
Satumaa vetää pitemmän korren.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

PiKKUViiSARiN HOPPU


PiKKUViiSARiN HOPPU

Oi tätä hohtavaa valkeuden aikaa,
kohtaus johtaa pohtimaan kevättä,
tohtiikohan rohjeta vielä;
Pohjan akka on laulamatta.

Ruoskivat jääneulatuulet ovat yhä tulevaisuutta,
vai liekö yleinen ilmastoinninmuutospäätös
määrännyt net lopetettavaksi -
eivät kuulu joukkoon sopimattomina?

Kevät sen sijaan siirtelee pikkuviisariaan
nyt kyllä sellaista hoppua että pulut ui,
niillä alkamassa kutuaika - yllätysseksiä räystäällä -
jopa julkeasti sähkölangan päällä yhdellä jalalla;
samalla paskoen.

Korpit lentävät päällekäsin - väliin vinksinvonksin;
niin riettaasti jotta tuosta ei voi muuta seurata
kuin avioliitto tai ainakin naimisiinmeno.

Siipipuoli könyää kevätnosteessa noutajaa vartovan
wanhan rähjääntyneen lokkiämmän selkään;
koko tienoon sannikko on ihmisymmärrykseni mukaan
piirretty räpylän kärjellä sydämen muotoisia
harakanvarpaita ja koukeroita täyteen.

Ja elossa vasta tammikuun jälkimmäinen puolisko!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 20. tammikuuta 2018

VASTARANNANKiiSKi


VASTARANNANKiiSKi

Täydellistä Bill, täydellistä,
tasaiseksi peitteeksi levittäytynyt valkoinen jokin
peittää liki syntiseltä vaikuttaneen mustanharmaan.

Maa on valkoinen,
puhdas kertakaikkiaan kuin uskoon heittäytyneen
syntisen sielu iltarukouksen jälkeen;
kun kaikki vääryys, kusettaminen
sekä muille vittuilu on kuitattu pois unen ajaksi.

Näihin päiviin saakka on saanut arvailla
tuleeko tuosta ämpyilevästä,
yhä enemmän ja enemmän vastarannankiiskeltä
kuulostavasta talvesta lasta eli paskaa.

Harjoituskolausten yhdessä on tullut huhkittua,
puskettu suolivyö kireällä - persaus pitkällä,
ketarat jäätiköllä luiskahdellen lunta aasta beehen
ja sitten seuraavana aamuna ei lunta ollenkaan,
ei kipenettäkään - ei mailla ei halmeilla.

Ja kun siitä ennättää hät'hätää tokeentua,
niin jo uutta pyryää semmosella wimmalla lounaasta,
että suolaveden pintaa ei näy;
uusi ehompi tuoksina edessä.

Josko nämäset mannulla ehtooseen kestävät?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 19. tammikuuta 2018

iMPPUPUU


iMPPUPUU

Otteita tulevasta menneisyydestä;
kaikki on kohdillaan,
somimoilleen kuin Huopisen Pentin humala,
ei kahta sanaa - riittävän tanakasti sikeä.

Valo on nähty,
kirkas piste kahden tunturin välistä pilkisti,
illisti kaikille kiinnostuneille,
kiskoi sitten horosontin tienoilla roikkuneen
pyryä enteilevän harmajan lammaskatraan ylleen
ja jatkoi liikkuaan esiripun suojassa.

Kyllä sellaisesta tulee otetuksi,
että kun ihan vartavasten sitä tytön tylleröisen kera
asettuu ranta-ahteelle vahtaamaan,
eikä se sitten ujostele,
vaan vilahtaa niin jotta lapsikin sen äkkää.

On tämä hienoinen hetki,
mieli rauhoittuu näkimet suljettuina,
asettuu siunattuun tilaan eetosten untuville.

Uutimilla katettunakin;
vuorenharjan takaa särästää tammipuolikuu,
jossain kukkii ihana imppupuu - mikä lienee,
mutta kaamos on loppunut,
sielu on palannut huoneeseensa varjot mukanaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 18. tammikuuta 2018

PiNNALLiSTA


PiNNALLiSTA

Odottelua,
vartoomista kuulimet höröllään;
sitä niin mieluusti varastaisi muutaman tunnin,
no ehken tässä tapauksessa jopa vain minuutin
kun vaan pääsisi jollain konstilla vuoren kiirelle,
tuijauspaikkakin jo sieluun valmiiksi kruksattu.

Tie on tukittu mestarin toimesta joku aika taapäin -
ihan sitä tehen;
luode tuli tapansa mukaan wimma säkkiin sullottuna
ja päästi sen äkisti rannantienoolla valtoimelleen.

Vuoristoon johtavan tien yli käy aaltoileva,
upea monimetrinen moniharjainen valkea paltteisto
kaikissa juoksulumelle alttiissa otollisissa kohden;
ei mitään tekoa sinne ilman änisevää peltipailakkaa
joka sitä paitsi sijaitsee toisessa kinkerpiirissä.

Sata metriä korkeammalta suolaveden pintaa
näkisi loitomma horosontin yli,
joten aurinko-niminen ilmiö,
joka ei vuosimiljardeihin ole muuttanut sijaintiaan,
olisi siellä esillä jo hyvinkin merenpinnallisia aiemmin.

Tämä kaikki haihattelu tietenkin vain siksi;
ja sikäli mikäli,
että länsimaisiin tiedemiehiin olisi luottaminen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

NAAMiOiTA


NAAMiOiTA

Ahnaat raastavat ahavat tulevat,
purevat sellaisella intensiteetillä kaikkea ulkona -
kasvojakin;
rakennuksista,
niiden seinistä tai katteista
ja kaikesta muusta olevaisesta puhumattakaan -
aina paljakoiden kiireisiin.

Kohtaamisia tiellä pavunruskeiden,
tuhansilla rypyillä ryppyjen päälle koristeltujen
kasvonaamioiden kera,
niiden keskellä rohtuneet huulet,
nahaton nokka ehjien sirisilmien alla.

Paraply ei auta,
sellainen pysy kenenkään kynsissä niissä tuulissa;
raudun himo kiskoo aavalle,
vetää jäälle syöverin ääreen.

Lemon juice glyseriini haihtuu kuin pieru Saharaan
laadusta tinkien ja lihaa säästämättä,
mutta Arktisessa hysteriassa eletään elämää.

Huomisen tuulet kuulet huomenna,
vasta kun huulet erottavat sen nuolet tyvenestä
ja joutuvat kastamaan itsensä kielellä
selvitäkseen wiimasta köökin lämpimään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 16. tammikuuta 2018

YÖKYNTTiLÄN SYDÄN


YÖKYNTTiLÄN SYDÄN

Tammikuisen päivän upeus kaareutuu meren yllä,
liukenee punervan kautta sinervään,
vitkaan - ehtoon myötä -
hyytyy syväntummaksi avaruuden kiehtovaksi sineksi.

Jos sitten luoja suo ja miksipä tuo ei,
tähtimeri puhkoo kannen täyteen pisteitä;
tuikkimaan kaukaisimpienkin eksoplaneettojen
tulkitsemattomia viestejä suuremmoisesta -
toisenmoisesta älystä maanmatosille.

Tuollaiseen näkymään on hyvä lopettaa
koipiensa asettelu toinen toisensa edelle,
luoda laitimmainen silmäys satamaan,
sitten valaistulle rantteelle,
sekä astua muutama rappu
ja poistua uksen aukosta porstuan puolelle
päiväasua riisumaan.

Köökin oven tuntumassa vastaan leijuu
frouan hauduttaman läskisååssin rietas tuoksu;
oven avauksella paljastuu pöydältä
mehevä keko karheaa porkkanaraastetta,
kattilallinen tuppipuikuloita ja rove herneitä.

Kauan eläköön Arktisen hysterian sudennälkä
ja sielun williin saattava yökynttilän sydän!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 15. tammikuuta 2018

iHMiSENPOiKA


iHMiSENPOiKA

Mitenkähän sen sanoisi;
hurmaava hiljaisuus kiirii nyt nurkissa,
liki vuorokausi luoteista soittoa ravisteluineen on ohi.

Paineenalaisina joustaneet salvokset rauhoittuneet,
mitä nyt siellä täällä silloin tällöin
wanhaan runkoon kuuluvia entiselleenpaluunaksuja;
ei niillä kuitenkaan osaa ei arpaa hiljaisuuteen,
ne ovat vain eletyn talon elämää.

Yksi erä tammikuista Arktista hysteriaa on oteltu,
tasapeli,
molemmat voittivat tahoillaan;
tuuli soitti,
asukkaat koittivat ottaa teoksen sinämoisenaan,
toivomatta siihen mitään lisää tahi poistettavaksi.

Kymmenkiloinen harmaa kollinmotlake rojottaa
koivet oikosinaan lampaanroukulla;
kuorsaa sikeässä niin,
että tuskin osaisi edes kissaa sanoa,
jos sen siitä joku äkin seisovilleen heilauttaisi.

Nämä hiljaisuuden seisahtuneet hetket,
lähes ajan pysäyttävät;
näissä ihmisenpoika lähestyy niin lähelle itseään,
jotta loitommaksi jääneitä se suorastaan harmittaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

JOKU ASiA


JOKU ASiA

Taivastelua,
tuon sanan varsinaisessa merkityksessä;
"ilimoja pitelee".

Yksi pitkäaikaisimmista harrastuksista on juuri tuo
jossain taaempana edellä mainittu taivastelu;
ei se joissakin murteissa saamattomuutta
hyvin pitkälti tarkoittava termi,
vaan taivasta nimenomaan "sillä silmällä" tutkiskelu.

No hupinsa kullakin,
paremminkin sitä voisi aikaa tieten kuluttaa
vaikkapa antaumuksellisella juopottelulla
sianpoikasen kylkiosia puolikuppien välissä nauttien -
toki tuo vain hyvässä juopposeurassa - toki-toki;
ei tietenkään kenenkään hermo kestäisi
jotain vasta-aloittelijoiden hapuilevaa häslää.

Nooh - taivaan katselussa on se hyvä puoli,
ettei siinä saa itseään oikein pahasti kipeäksi,
ei vaikka aamusta iltaan tuijottaisi taivasta
ja joka koko työskentelyn ajan näyttäisi
suurin ja piirtein enempäsä petolinnun perseeltä.

Tosin kyllä joskus
kun taivaanpiirin mittauksen loppusuoralla menee
summa sekaisin hieman ottaa joku asia päähän.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 13. tammikuuta 2018

LiTANiA


LiTANiA

On luomisen hetki,
huominen avautuu koillisen puolesta arvoituksena;
Arktisen hysterian blues tai jotain sen kaltaista.

Kuka osaa mennä eeltäkäsin sanomaan
mihin suuntaan sarastuksen väri kääntyy,
jos lähtötilanne on vain tähtikannen sineä
laveeratumpi hailakka läntti kevyempää sinistä?

Epuuta eeskahtaalle,
kupponen kohvetta huilaa käkättimestä;
ei oikeastaan vielä siinä ajassa mitään ilmaisua,
ei puoleen eikä toiseen.

Aikamoisen litanian joutuu vielä sanoja miettimään,
niitä jonoksi peräkanaa asettelemaan;
harkitsemaan niiden parasta mahdollista järjestystä
rytmin saavuttaakseen.

Melkoinen keko jää pöydän reunalla kyköttämään,
odottamaan varastosäkitystä
ja sitä joskus vielä mahdollisesti löytyvää paikkaa.

Tämän ämpyilevän käsittelyn aikana
aamunkoi on valintansa tehnyt,
päätynyt vihervän kautta oranssiin;
sillä mennään tämä aamu pitkälle puoliseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 12. tammikuuta 2018

VETiMET


VETiMET

Silloin tällöin,
satunnaisen harvoin etenkin harkiten - ylipäänsä,
ja yleensä juuri ulosmenon hetkellä.

Siinä huitteilla kun uksen pukkaa auki
kun tuuli on oitis aikeissa viedä sen karmeineen,
kun avautuvasta auvosta sylkee silmille jääneuloja
kasvoja ruoskien raadellen.

Siinä tolassa tulee monesti askarrelluksi
Aktisen filosofian sisäisten käsitteiden
näkemysten erilaisuudesta;
miten "pinnallista" se lopulta onkaan - koko arviointi.

Empirian tasolla pelkkä pukeutuminen määrää;
näkemyksen laatu on arvattavissa päältä käsin,
kokenut näkee vetimistä mitä mieltä joku on.

Turistikuikelot muodinmukaisissa erikkorievuissaan
koettavat oleskella niin keskellä kuteitaan kuin suin,
ettei vilpoisa pinta vaan kosketa ihoon
ja tietävät kaiken Arktisesta hysteriasta;
kylmää, ikävää, vielä kylmempää.

Täkäläiset sikäläisittäin pukeutuneet eivät välitä
tietää koko asiasta muuta kuin miten ei palele,
mutta näkevät silti koko ympäröivän kauneusyhtälön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 11. tammikuuta 2018

EMPiiRiÖ


EMPiiRiÖ

Nyt on vain niin - sillä kurin -,
jotta kiesit on saatu keploteltua töyräästä sannalle
taiteellista vaikutelmaa luovasti soveltaen;
ryynilumi on haitta,
ei kuitenkaan este.

Tundran tytär tykkää siitä hiljaisuudesta;
kuulimia hyväilevästä vuoroveden kohinasta,
tasaisen säännöllisen unettavasta taustasta
jonka satunnaisesti rikkoo kirkaisu
merilinnun keksiessä einespalan itselleen
tai osoittaessa paikan toiselle.

Luode,
sen paljastama litimärkä vedenpohja valjastaa
haistinten kautta aisteihin vaikuttavan viestin
jostain ikuisuuden ajan elämän olemassaolosta.

Sen se tekee jopa pienokaisillekin,
kaiketikin geeniperimän kautta
ja tuo aistinto lähtökohtaisesti rauhoittaa.

Tietenkin sikäli mikäli empiiriseen tietoon
on yhtään luottaminen;
mutta kun sanallistakaan vaikuttamista ei vielä ole.

Ilossani jatkan pukkaamista koko unen ajan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

KOMORKiS


KOMORKiS

Hyvällä onnella - oikeinkin hyvällä
ja ehkä siunatulla hulluudella,
onnistuisin kai joskus kuvaamaan kuun;
otostamaan sen pitkällä lasilla juuri
kun nousee suolaisen veden syövereistä
horisontin reunamilla olevan saaren takaa.

Tähän saakka lukemattomista yrityksistä huolimatta,
tilaisuus on aina karannut kynsistä -
syystä tahi toisesta - kolmannestakin kai,
ynnä tietty sen takia halutunlainen otos ottamatta.

Milloin syntipukkina on ollut valitulla hetkellä sää,
milloin yksinkertaisesti silkkä hölmöys,
sietämättömän huikaiseva typeryys osata yhdistää
vallitsevia totuuksia yhdeksi kelpo paketiksi
jonka tuloksena sitten olisi huikea akti;
ruudun täyteinen kuva keltaisesta juustotahkosta
sinisen veden syleilystä noustessaan.

Ja että miksikä - no siksi
kun kuu ollessaan verrattavissa johonkin fyysiseen
näyttää itseasiassa valtavasti isommalta
kuin vain sirhottaessaan autiolla taivaalla yksinäisenä.

Vaivihka rukous Mustajalkojen Komorkikselle
ensikerran onnesta lähti tähtisumun helmoissa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 9. tammikuuta 2018

JÄTKÄNKYNTTiLÄN SYTYTTÄMiSEN ZEN


JÄTKÄNKYNTTiLÄN SYTYTTÄMiSEN ZEN

Jätkänkynttilä.
tuo ikivanha riitti lukuisten tuhansien vuosien takaa;
jo sen työstäminen kivikauden aikaisilla keksinnöillä
ansaitsee syvän hartaan kunnioituksen.

Sielunsa silmin voi nähdä karkeisiin turkiksiin
pukeutuneen muinaisen veistäjän uraamassa
jostain ylävirrasta karanneita
ja asuinpaikalle kelluneita tervaisia pölkkyjä.

Esi-isiltä perittyjen runotiedonrippeiden sysäämänä
ne on ladottu rantatörmälle kuivumaan,
odottamaan kuni puhteen suhteen tarvetta kertyy.

Jonain mainiona kuisena ehtoona joulun alla;
kun kaikki muu puuha on saatu päätökseen,
on aika saattaa kynttelit tulivalmiiksi.

Vaatii kyllä kivikautista erikoisoivallusta,
että keloutuneeseen honkapölkkyyn saadaan urattua
moottorisahan ketjun levyinen ura ristiin
lähes koko mötikän pituudelta;
sillä siinähän sen zen piilee - vetoraoissa;

Ilman niitä sitä ei todellakaan saanut syttymään,
ei edes bensiinillä ja sitäpaitsi;
jonka keksimiseenkin kului vielä pirusti aikaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 8. tammikuuta 2018

SiELUNHOiTO-OSASTO


SiELUNHOiTO-OSASTO

Aamuiset havahtumiset valveillaoloon;
kerta toisensa jälkeen suuria eetoksen hetkiä,
retkiä itsensä sisään,
ikään kuin liukuen - sovitellen -
kuni pääsee pujahtamaan sielunsa tykö.

Ottamaan siitä sen kaltaisen otteen,
jollaisella annetaan rakkaimman
tai parhaan sydänystävän tuta
yhteisen luottamuksen ja avoimmuuden tunne.

Sielunhoito-osastolla siitä tykätään,
vastareaktio on huikaiseva tunne;
mieli ja sielu yhdentyvät,
lennähtävät aamuiselle huomenkävelylle rantaan.

Siellä - sarastuksen valon tulviessa innoitusta,
lopulta armahtaessa täydellisellä valolla,
niin huumaavalla että tekee mieli ottaa jostain tukea;
siellä tila muuttuu elettäväksi hetkeksi -
sinne itse asiassa menemättä.

Se tunne on kaamoksen sinisen rippeissä olemista,
sen siimeksistä paljastuvista johtuvaa oloa,
koska useimmille asioille syntyy hahmo - selitys -,
ottimet joihin voi tarttua
ja käännellä mielin määrin selvyyden saamiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

HUOMENKUKON AVAUS


HUOMENKUKON AVAUS

Hoh-hoi-jaa,
valoa tulvii ovista ja akkunoista,
päivä jo kukon askeleen verran pitempi;
seuraavalla harppauksella kaamos ohi
ja edessä loistava tulevaisuus.

Sikäli mikäli luoteisen tundralta puuhaama lumi
suostuu pysymään keskisimmän talven näillä main,
ilman isompia liikehdintöjä;
tuulilla kun täkäläisittäin näyttää olevan
mitä kummallisimpia oikkuja ja tuoksinoita.

Äkin katsoen saattaisi näyttää,
ettei päätä ei häntää tuossa saikkaamisessa;
yritetään tuulla monesta tahosta yht'aikaa,
eikä mitään lopullista valkene -,
muuta kuin irtolumi pyöristyy mannaryyniksi
eeskahtaalle velloessaan.

Lienee ylevä tarkoitus,
tuolla luonnon puuhastelulla,
vaikkei aukenekaan tavalliselle äimistelijälle;
tarvinneekokaan mokoman.

Mennään tämä valon ensi voitto näillä eväillä,
nostan yön yli hautuneen kukon pöytään
ja avaan sen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 6. tammikuuta 2018

PUOLiSULANEET


PUOLiSULANEET

Yhdeksäntoista metriä tuulta luvassa suolavedeltä;
sitä yhä polttelevana saattaisi parahultaisesti
oleskella porstuan kaiteeseen nojaamassa,
puhaltamassa posket lommolla imaistuja sätkähäkiä
enteilevän hilpeään ilmaan.

Puolipitoisena nyt kuiten - ilman savua -
muutoin kyllä samoilla wanhoilla asetuksilla,
mutta sitä silti osaa katsoa
kun yksinäinen haituvainen tanssii suruvoittoa;
sitä se pyrypilvestä karkaaminen ennen aikojaan.

Huumaavaa hilluntaa ja killuntaa ilman pyörteissä,
väliin suunapäänä ales,
sitten hurjaa kiitoa ylös - mutta yksin.

Kuni jossain vaiheessa näkymättömissä käydessään
tapaa toisen yltiöpäisen hurjapään;
palaavat huimaa kyytiä käsikädessä - maata päin,
äkkirakastuneina puolisulaneina -
toistensa sisiin kietoutuneina.

Ovat päättäneet yhtyä moniavioliittoon,
aikovat heti maa-arkeen palattuaan perustaa
kinoksen tai nietoksen, jopa palteen - sama se sille -
pääasia että jatkumolle saadaan alku
ja se on puhtaan vitivalkoinen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Ei ARMOA


Ei ARMOA

Myrsky-yö,
tyrsky lyö pyörivään lasiin,
sisällä silmät säpsähtävät,
ammollens' räpsähtävät.
Siihen ankarana karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Koneen jumputus nukuttaa,
koettaa hukuttaa sielun duffelin poveen,
unettaa,
ulkona lumettaa täkkiä.
Siihen hurjana karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Vantit ulajavat,
touveissa tuivertaa,
masto myöntyy taipumaan,
paapuuri kastaa partaansa.
Siihen mielipuolena karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Koiravahti lyö,
myrsky-yö,
karilla valtava tyrskyvyö,
satamaan palaavan silmä tarkkana.
Siihen raivona karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 4. tammikuuta 2018

YKSi SiLMÄYS


YKSi SiLMÄYS

Aikaa menee ja tulee,
yks-kaks kauneus laskeutuu hiljaisuuden ylle;
mitään ei ole tehtävissä,
se on vaan siedettävä.

Hyytävä arktinen koskemattomuus
leviää hiljaisuuden kaltaisena aaltona huomenessa
jossa myllerrys on vaiennut.

Valkoisiksi mainingeiksi muuttunut atmosfääri
huimaavaa sineä vasten,
muutama satunnainen piiperrys koskemattomassa;
siinä on koko kauneuden kuvan olennaisuus.

Metristen,
wanhan tien yli kiiruhtaneiden valkeiden palteiden
tämän hetkinen joutilas pysähtyneisyys sijoilleen,
muurautuneena valloittamaansa mantuun.

Siinä on jotain sielua hipaisevaa;
toistaiseksi pysyvää tilapäistä,
muotoon jähmettynyttä totuutta,
hurskaan tuulen halusta olla kuva.

Kaikki edellä,
yhtenä kauniina raikkaana aamuna,
sillä yhdellä tietyllä silmäyksellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

NAPS


NAPS

Ollaan lähimpänä aurinkoa vaikkei siltä vaikuta,
seitsemän kolmekymmentäneljä on tämä hetki;
kourassa sev verta painava mötikkä,
että täytyy olla löysäpäinen - sellainen,
jolla luut niin ohuet kallossa,
jotta tyhmyys suorastaan paistaa läpi - naps
kun lähtee tätä mäkeen raahaamaan, naps.

Niin vain lopulta - loputtomalta tuntuvan -,
vuosikausia kestäneen harkinnan jälkeen
on wanha rullafilmikameranraato hyppysissä. Naps.

Hädin tuskin pysyy,
lienee tehty pataraudasta painosta päätellen.
Naps.

Sillä nyt sitten naps,
kun jääkaapissa säilytetty filmi on ensin
saatu puijattua oikealle tolalle sisuksiin. Naps.

Hyviä kuveja tulee valosta ja hysteriasta,
ne vaan eivät näy - piileksivät latenttina,
kuni joku ne sieltä litkuilla liottaa.
Naps.

Tämä on eksoottisempaa kuin rikikuva.
Naps - vielä yksi - naps.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 2. tammikuuta 2018

TOSi


TOSi

Antaa sanatuulen tulla,
puhaltakoon sielunsa puhtaaksi ruokottomuuksia;
kiva niitä on vastaanottavana kuulla,
tiedä vaikka itsekin sortuisi haihattelun kautta
samaa suoltamaan suuna päänä.

Turmeltuneisuus on hyve;
vapautettuna kaikesta riistosta ja sorrosta,
jolla paskiaisten toimesta yritetään kahlita
sanan ja ajattelun vapaa ilmaisu.

Eläköön valheeton runo - kulttuurin sielu -
rietasta puhetta siitä miltä asia silmissä näyttää
ja ääntä koventain - KiRJAiMiA iSONTAiN
kun sama näkyy samana päässä;
suodatinlasit nakattuna hevonkuusen oksalle.

Eivätpä ne sairaat päät tänne tule,
luoteen lanaamalle vesijätölle sormea heristämään;
ponsi hyytyy Sivistyksen rajalle.

Lämpimistä tuulettomista kopperoistaan
jakavat ummehtunutta ainoaa oikeaa,
itsensä myrkyttämää kaasua oman päänsä iloksi,
tavallisten päiden menoksi.

Ensin oli tosi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 1. tammikuuta 2018

SAAPAS


SAAPAS

Kaipa se menee tämäkin vuosi,
siinä missä edellinenkin
tai sitä edellinen;
tai joku niistä -
valitkoon itse itsensä.

Niistä yhtä erkomma nostamaan,
tulee ylpiäksi
ja länää muut.

Tuijotellaan merelle,
suolaveden yli ulapalle - aavan taa -,
siellä horisontissa näkyy liikkuvan lammaskatras,
sellainen tummahkon sorttinen;
uhkeahko pullukkainen.

Saapas nähdä ajelehtiiko tälle rannalla
ja alkaa rähmimään räntää
kun ei tuo Pohjan akkakaan saa kiihotettua
itseään hyytävään kiukkuun.

Lempeänä häärii Golf-virran loppujen päällä;
liekkö sivut kipeinä - vaiko ristiselkä,
onhan tuo ristiään jo kantanut vuosituhansia
suomilaisten suussa.

Arktinen hysteria jatkuu ja voi hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.