lauantai 18. marraskuuta 2017

LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN


LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN

Aurinko paistaa niin matalalta
että se joutuu kurkistamaan horisontin yli,
mainingit vyöryvät rantaan,
lipaisevat kivikkoa noin kymmenen sekunnin välein,
fyysistä välimatkaa harjoilla on viisitoista metriä,
korkeutta ehken puolitoista ja risat.

On täysin tyyni,
luoteen puolen huipuilla valkeaa härmää;
yön kosteus tässä rannan tuntumassakin
sen verta hyytynyt aamunkoissa
jotta tuskinpa kissakaan pysyisi
nyt pystyssä ilman kynsiä.

Ennakko Liisaa - ripaus Kaisaakin - on yltä kyltä,
vain oikea-aikainen lankeaminen selkäpiilleen
pelastaa persielleen lentämiseltä.

Nooh -
harottelu vaikuttanee jostain äkkinäisestä
ulkomaanelävästä lähinnä sellaiselta etupäässä
lantahousussa ulkoilulta.

Mutta mitäpä tuota tuntemattomalle selittämään,
vahingonilo on vilpittömintä;
vinolla silmällä voi vilkuilla takakäteen,
milloin se itse paiskautuu pussaamaan mantua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 17. marraskuuta 2017

PiLViLiNNOJA


PiLViLiNNOJA

Nähdään sanoi aurinko - pisti silmään
ja laski pois;
vilkaisu kelloon,
hieman päälle puolen päivän,
jotain puolineljäntoista kieppeillä.

Se oli siinä,
muutamia satunnaisia havaintoja sentään,
vuonon yllä tiineitä pilvilinnoja,
vuorten kupeet ruskeaharmaavoittoiset;
huippujen tienoilla kuruissa ripaus lumenviipymää;
lienee perua lokakuun alun talviharjoituksesta.

Niitut tasapuolisesti kuollutta kuloheinää,
poislukien yksi muudan sinnittelevä lammasaituus,
jossa paskankyllästysaste niin suuri,
ettei siihen pikkupakkaset kykene
ja vihanta on vielä näkimin havaittavissa
ihan vain tuoksun perusteella - sokeillakin.

Valo -
sen aikaa kun sitä vielä saatavilla -,
on upeaa.

Koko valoisa aika hämärästä hämärään,
yhtä ja samaa viistoa valaisua -
pitkää kultaista tuntia ammattilaisten sanoin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 16. marraskuuta 2017

OiKUKAS


OiKUKAS

Leudompaa kuin leuto,
oudoksuttaa tällainen outous,
alkutalven mustanlaheahko hereys
kun wanhojen miesten muistin mukaan
nyt pitäisi normaalisesti diskuteerata jo
täyttä häkää talviyllätyksestä aina tavatessa;
hyvin pitkälti.

Mutta joka ei -
kai jonkun hemmetin tilastollisen oikun takia -
suostu tänä vuonna yllättämään.

Ainakaan niissä maagisissa miesmuistin puitteissa
joita yleisesti vielä taajamien ulkopuolella käytetään
heikomman aineksen sisäpiirissä.

Syitä kai kaivelee jokahinen omalla tahollaan
kotikontunsa uumenissa ennen katukohtaamisia
ja jahka jos reviirinsä sisällä sitten jotain urkenee,
pukee säädyllisen päiväasun päälleen,
ynnä säntää ulos bulevardille hetkeä päivittämään.

Sielläpä net usein tulevat tuttuina vastaan,
selkenevät konsensuksen kautta lopputulemiksi
ja ovat arvioitavissa sekä käsiteltävissä aivan
kuin ne olisivatkin uunituoreita,
juuri Junttilan tuvan seinästä repäistyjä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

KLANG


KLANG

Tuuli tuivertaa,
hormit ulajavat,
salvokset vuoren alla natisevat;
kaiketi karmiva selkäpiiasia hyvin pitkälti,
ellei sielu hentomielisenä olisi tottunut tähän lauluun.

Nyt siihen ei kummoisestikaan reagoi,
tuttua tuttua, niin tuttua;
suorastaan hymyilyttää
kun antaa mielen kuvansa ilkikurisesti ajatella
sellaista lavitsallaan levottomana pyöriskelevää,
joka erinäisiä kauhun mukaelmia eetoksissaan selaa
tämän konsertin lumoissa.

Ja samaan aikaan tuo peijjooni -
jatkaa tasaisella varmuudella -
kirurgin tarkkuudella samaa sävelmää;
tuuliviirin kieppuessa,
lipputangon nostimen pieksäessä kolmatta päivää
hurmahenkisen bersekin raivolla kuvettaan;
klang, klang, loputtomiin klang.

Tämä on tätä - klang -,
samaa soittoa joka kerta,
ei tässä sen kummasempia soittimia kaivata,
tähän räimeeseen on soittimet omasta takaa;
soittakoon pois - klang.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 14. marraskuuta 2017

PiERU


PiERU

Kevyesti kevyesti ottaa marras,
valtaa pikkuhiljaa alaa,
lähes salaa valaa poutana routaa mantuun
niin että jalan alla tuntuu oikein tukevalta;
jopa mukavalta astua,
ei tarvitse anturan kastua.

Lienee kohta kansi valmis lumen yllättää,
jos vain suostuu enää siihen;
vuosikaudet puhuttu läpeensä pehmeitä höpöhöpöjä,
pehmeämpiä kuin yksikään pakkaslumipölly -
vihtaantunut ehken niihen.

Hölynpöly - silkkaa pelkkää huu-haututusta;
vedellä toimivan tuulimyllyn ummehtunutta pierua.

Lumi taas ehtaa totta,
sen tuntee jokahinen haistimen nokkaa kutittaneena,
poskipäässä ja silmäripselle laskeutuneena;
ulos työntyneellä kielen kärjellä,
kintaattoman kouran kämmenselällä.

Miksi se alkaisi hölynpölyn kanssa kisaamaan -
kertakaikkiaan päivänselvästä voitosta;
parempaakin puuhaa on mokomaan tyhjänpäiväseen,
huilaa vaikka mustanpuhuvissa pilvissä
ja kuuntelee ennustuksia Odotettavissaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 13. marraskuuta 2017

HUMiNA


HUMiNA

Pientä puuhaa - pieniä vaatimattomia tekosia;
kiehisiä - syttöpuiden pienimisiä,
tulipaikan yleistä kohennusta.

Sitten vuoksen tuomaan,
kesällä kuivumaan pantuun tuohentötteröön tuli;
herkästi tulehtuu tämä rasakka aines,
pelmahtaa iloiseen liekkiin vaatien lisäpurtavaa.

Vakava hetki kun asetan sen herkkien poveen;
savu oitis suikertelee katoksen raosta vapaaksi
ja käy poraamaan tyvenessä reikää taivaaseen.

Hiljaisuus tunkeutuu tulen huminan läpi;
ei sen tarvitse myllätä tai kaivautua,
aistimet ottavat sen vastaanpanematta - ahmien.

Tyyneys - sielun tyyneys syntyy itsestään -,
äänettömyyden omaksumisen myötä se puistattaa,
mykkyyden suuri vaikutus vavisuttaa kehoa,
ravistaa havahduttamaan ilmapiirin.

Kaikki se tulen tuoksuinen myyttinen maailma,
siitä juontuvat tuntemukset;
muinaisten esi-esi-esi-isien viestit, riitit, oppimiset,
tavat ja elämisen kulttuuri jostain hyvin kaukaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

AJAN LOPUSSA


AJAN LOPUSSA

Ja minä tulen,
tulen kanssasi Jäämeren rantaan,
piirrän tarinan kosteaan santaan,
siirrän sielusta kaiken mikä ei mahdu nielusta.

Matka on ollut pitkä,
suora mutta mutkainen jatkuen näkymättömiin,
niin että kun otamme askeleen,
siirtyy tulevaisuus saman matkaa taapäin;
eikä suostu paljastumaan.

Parempi näin,
mitä sillä tiedolla tekisi kukaan jos...

Kaikki maailmat täyttyisivät odottajista,
odotussalit pullistuisivat,
poksahtaisivat halki tiineyttään
ja joku alkaisi väsätä uusia pullistumattomia
rikastumisen toivossa.

Ajan lopussa olisi vain ränsistyneiden pöhöttymien
rähjäiset jäännökset poistohintaan;
ilman ainuttakaan odottajaa... hui-hai.

Palaamme rantabulevardille;
menneisyys näkyy kirkkaana - ilman pitkää silmää -,
edessä, aina alkuun saakka oikeinkin hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

TOSSO


TOSSO

Harmaata siniharmaata,
tosi raskasta märkää suolavettä ryöppyää,
valopilkkuina aallonharjojen valkoinen kuoha
juuri ennen rantaan paiskautumistaan.

Tuuli käy winhasti maalta,
puhaltaa vuoksen harjaksen ikään kuin
aisuritamman vihmovana kusena
sen perässä seuraavan aallon kasvoille;
näyttää kuin sataisi vettä vaikkei.

Rantapenkereen viimeiset kaurat ovat nöyrtyneet,
marras etenee vastaanpanemattomalla voimalla,
kellekkään tielle osuvalle ei armoa,
jopa eteläisen seinävierin hennon vihreä odelma
sinnittelystään huolimatta taipuu myötäilemään.

Apeus ja eetoksen kapeus ei vielä saatavilla -
uupuu käsin kosketeltavuus -,
nääs ilmassa vaakasuoraan lentävät märät tiskirätit;
ne puuttuvat vielä tyyten,
ei ole ollut elkeitäkään siihen suuntaan.

Nooh - kun kiitos seisonut riittävän kauan nöyränä,
ehken jossain hamassa lähitulevaisuudessa
alkaa sitten niiden tiskirättien aika
ja niitä pääsee huitomaan riehtilällä. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 10. marraskuuta 2017

PYYT


PYYT

Päivät lyhenevät pääksytystään - täkäläisittäin
kuin kuuluisat pyyt muinoin,
ennen sikäläistä maailmanloppuaan -
tohtiipa sanoa sukkelampaankin.

Ties missä lienee sattunut tuo mokoma moka -
mutta varmaan jonkun tavallisen rupusakin toimesta.

Sen verta vähäpätönen kai,
ettei siitä ole kukaan viitsinyt pitempää versioida -
puhumattakaan,
että siitä poliittisen julistuksen olisi jauhattanut
jossain hevonpaskamyllyssä.

Kuoleminen luonnossa tapahtuu vähäeleisesti,
ei mitään isoja draamoja sen suhteen,
tosiasia - talvi - otetaan vastaan hyvinkin kuvaavasti
viilipyttymäisellä tyyneydellä.

Hökellykset on hökelletty,
kasvikunnan valmistautuminen uuteen elämää alkanut;
arktisen hysterian kynsistä vain selviydytään
ja se on siinä.

Jotenkin sellainen huojentunut pysähtyminen,
huokaisun paikka;
kaikki valmiina - talvi saa tulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 9. marraskuuta 2017

KAMPAUS


KAMPAUS

Tuiverruksen jälkeinen elämä - on sitä vielä jäljellä,
vaikka syyspakkasen rouheuttama kuloheinä,
sittemmin sateiden liiskauttama,
on nyt kammattu siististi koillisesta lounaaseen;
siis ne jäljelle jääneet niittuelämän rippeet,
jotka selvisivät pöyhimisestä lentämättä ulapalle.

Eivät wimmasta loukkaantuneet raaskat,
eivät ihmetelleet eivätkä päivitelleet;
jääkauden jälkeinen aika on koulinnut ne -
toisin kuin ihmiseläimet -
nehän valittavat säästä kuin säästä.

Lempeästi hyysää nyt leppoisa viri,
huuhtelee haistinta,
supattelee kuulimiin höpöpuheita -
talvelta kuulostavia;
niin aitoja että näkimet ovat aistivinaan hiutaleita
tanssimassa kuulaassa immelmanneja,
piruetteja, tulppia ja axeleita,
vieläpä uutterimmat jopa lutzeja, rittejäkin,
ennen kuin tuiskahtavat mannulle
ja sulavat kokonaan pois.

Taitaapa siellä yksi salchow sekä pari flippiäkin olla;
niin on hupaisaa, niin hupaisaa,
tämä myllerryksen jälkeinen tuoksinaton elämä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

JOS LUOJA SUO


JOS LUOJA SUO

Huikaisevia arktisen hysterian marraspäiviä,
lähes koko valoisa aika on kultaista tuntia,
ei vielä keskipäivän kahtapuoli,
mutta ei saa olla pikkusielu;
sotkeutua taivaanpiirin valo-olosuhteisiin.

Jos luoja suo
ja mikseipä tuo eittämättä kaikkien humoristien
kuninkaitten kuningas mokomaa soisi meille...

...jossain kahdennenkymmenennen päivän kieppeillä
alkaa taas vertaansa vailla oleva kultainen tunti,
tunti joka kestää satakolmekymmentä minuuttia,
hiipuen siitä sitten muutamassa päivässä
tyystin olemattomiin
kun kaamoksen syli kahmaisee sen hoteisiinsa.

No-jaa,
kyllä kaamoksenkin valo lempeydessään päihittää
urbanistanilaisen keinohelvetin valaistuksen;
ei kahta puhetta - nähty on -
arktinen hereys puuttuu siitä tunnelmasta;
kivisistä seinistä kimpoilevat Kafkan tuskanhuudot.

Samaan aikaan jossain Bakre Svettbölessä
erään Orwellin kunniaksi väsätty yksityinen patsas
itkee graniittisia verikyyneleitä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 7. marraskuuta 2017

iHANA MALEKSiA


iHANA MALEKSiA

Ketarat hilaavat toinen toistaan loitomma toisesta,
vuorotahtiin  - tahdissa joka ei pysy tahdissa -
mutta sinne päin - eteenpäin mennen.

Maleksimisen suloisen sietämätön ihanuus;
kaikkien neuroottisten hampaanpurijoiden iljetys;
luterien salainen kateus,
hyväkäs joka huonolla esimerkillään
leimaa jo imeväisetkin;
antaa niille alkukipinän joutilaisuuden makeaan.

Maleksinta - sehän vastaa vähintään ainakin
kahden pikkusormen antamista pirulle
ja yleensä asian harrastaja on suostuvainen
luovuttamaan jopa koko käden,
jos Belsebuubi sen vain suostuu ottamaan;
niistä kun kuulemma ylitarjontaa viimeisimmän,
normaalisesti luotettavana pidetyn lähteen mukaan.

Ja suolavesi vaan jatkaa läikyntäänsä,
siinä sivussa - muun työnsä ohella -,
silottaa rannan sannan oivalliseksi maleksia.

Ei haittaa, estä, Pohjan akan ruoska,
ei lounatuulen konsertti;
tie on avoin maleksintakulttuurin harrastamiseen,
toki yläveellä kapea, mutta alaveellä sitten lavea.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 6. marraskuuta 2017

KULTAiSET TUNNiT


KULTAiSET TUNNiT

Auringon sillat varhentuvat,
pitenevät verkkaiseen,
mutta sietämättömän ihanasti
siihen suloisen tasaiseen tahtiin,
johon vain aika pystyy;
olipa sitä olemassa tahi ei;
muualla kuin ihmiselukan ajussa.

Kultaisten tuntien värimaailma - täkäläinen -,
se hakee vertaistaan kuulaudessaan,
kiehtovuudessaan
ja saa ihmisotukset pysähtymään rantabulevardille,
tuijottamaan jumalaista näkymää.

Toki jokahinen oman jumalansa - tietty -
ei sitä saa olla ahdasmielinen;
tilaa on kyllä riittävästi kaikenkarvaisuudelle.

Vielä rapiat parisen viikkoa risoineen,
sitten on tämän vuoden auringot konttakirjoissa;
asia käsitelty.

Uuden vahtaaminen alkaa
kun talvipäivän seisauksesta selvitään jotenkin -
pimeyshän ei ole näillä leveyksillä ongelma -
etupäässä läntistä hapatusta koko kauhistelu;
valoa kyllä on riittävästi elellellä ja olellella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

VARiKKOTAKKi


VARiKKOTAKKi

Ilmanraikastaja vaikuttaisi äkin ottain
ottaneen onkeensa
ja jääneen työehtosopimuksen mukaiselle tauolle.

Hyvin puhalsi ehtoolla;
lounaanpuolen viistosta jotain kuutta ja seitsemää,
ei tullut mitattua muulla kuin nokkatuntumalla.

Joka tapauksessa niitä ikiwanhoja boforia,
niitä ryyhkytti niin,
että varikkotakin liepeet vihtaantuivat,
anoivat sisäilmalomaa polvia pieksäen,
ja johon myös suostuin oitis,
vaikka lapsi vaati lisää tuulta,
kirkui riemusta lokkikatraan kera
kuten Nómeohtsé-nimisten pitääkin.

Palasimma kiesejä myötäleesen toppuutellen -
aina lähtöasemiin saakka,
sitten akateemisen vartin jälkeen rantteella
siirryimme ihailemaan köökin akkunasta
rantaan vyöryviä märkiä vesimassoja.

On sitä siinäkin lautaiehtoota
ja merenrannan asujilla omat kujeensa
ettei mieli mustene mokomasta;
etenkin kun samaa sorttia lupeissa tänäänkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 4. marraskuuta 2017

REPOLASSA


REPOLASSA

Taivaanpiirillä on eloisaa,
koko joukko - suorastaan väkitukku repolaisia
hötkyilee siellä kovinkin joutilaan oloisina
toinen toisiaan vahdaten ja jahdaten.

Hopulla silmäillen saattaa luulla äkin niin,
jotta tuo sen olonen pohjoisen taivaan kansi
on kuin viirullinen seebra.

Että ollaan arktisessa viitakossa
ja nuo tunturien selät ovat kaneleiden kyttyröitä,
kaksipylväiset linjat turtsilauma
ynnä yksipylväiset karahveja
kurkottelemassa taivaisiin virtahopojen kera
jotka näyttävät etäisesti siirtolohkareilta.

Menepä sellaista hui-haita selittämään innoissasi -
vaikkapa runonkeräysmatkalta palattuasi -,
esimerkiksi odottamaan joutuneelle
ja lievähkösti äkeälle froualle,
niin se todennäköisesti puhalluttaa,
vaatii selitystä levottomille puheille - vaatii -,
vaikkei siinä juurikaan ehtisi tuoksua kokoukselle.

No sinähän annat - otsa hiestyen - senat sakaisin;
ja sielun pentele käkättää jossain sisällä
koko kehoa riettaasti ravistain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 3. marraskuuta 2017

TALVEN iLOA


TALVEN iLOA

Pikkasen pakkanen nipistää,
silleen soppelisti;
se on totuttautumista sopeutumiseen.

Toki se on vain ohimenevää
ja nipistely loppuu yleensä normaalisesti
joskus hieman ennen kesää taas;
sitä ei sitten muista kuini seuraavan kerran.

Mutta.
Jollei kiinnosta lisätä aluvaatetusta,
on napattava jostain nuoruuden takaumasta
sinne viikattu taito seisoa holotnassa niin
etteivät kylmät ulkovaatteet hipaise ihoa.

Tai pujotettava itsensä merinovillakuoreen ensin;
sitten vasta muuta kerrostalopukeutumista,
sekä tuulen pitävää ja estävää -
että uloshengittävää.

Vilukissaisimmat tukkinevat vielä
jokahiseen eri väliin kerrossammalta tai jotain.
näyttääkseen riittävän pönäköiltä
kun pakkanen tulee vastaan.

Sehän säikäyttää pakkaseen - suorastaan mykistää,
loppu onkin silkkaa pelkkää orastavan talven iloa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 2. marraskuuta 2017

MERELTÄ TUULEE


MERELTÄ TUULEE

Silleen reippaanlaisesti -
kuutta eli seitsemää boforia lounaasta päin pläsia,
sikäli mikäli sille suunnalle tarjoaa rintuutaan.

Ja miksipä ei tarjoaisi
kun kerran sinne vastahankaseen on meno;
tie mukaan se on mentävä helpommalla päästäkseen,
vaikka kuin olisi miten mahtava olo ohittaa
paikalliset vaatimuksen täkäläisittäin,
eli mennä siitä mistä haluaa.

Lyyssi nyt sentään kuitenkin pysyy yllä,
jos sen varttaa vetoketjulla umpeen;
enää liepeet meinaa lähteä etunenässä -
lienee jonkun entisen johtajan entinen vaateriepu
kun vielä wanhoja tapojaan muistelee.

Tuuliviiri nyökkää syvälle myötäleeseen,
ruumishuoneen koristemasto väpättää,
lipputangon nostin lyö terävää.

Satunnaisia eriä milloin mitäkin tuiskahtaa esiin
ja ottaa ranta-ahteen päälle päästyään
oitis ilmalentoa uudella asenteella.

Immelmannit ja muutkin länsikotkotukset -
ne suoritetaan heti pois alta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

NYT SE ON NÄHTY


NYT SE ON NÄHTY

Lokakuu,
eipä tuo mitenkään niin kovin lokainen ollut,
muutamia sateen tuiskauksia,
parina päivänä räntää.

Pääosin kuivaahkoa veden kaperoa pieteetillä -
miniatyyrisenä sateena -,
sen verta että päivitellä passasi,
mutta siihen se jäikin.

Enemmän iloisia puolipilvisiä huomenia,
päivän alkuja pilkkeellä,
jotka usein äityivät aikalailla,
ihan hyväksikin toviksi täyttä räkötystä,
jopa nokilasipäiviksi.

No luonto tietty sen mukaan;
siipiniekoilla ei mitään kiirua,
sen kummemmin kuin muillakaan luontokappaleilla;
pelmahtelevista pulmusparvista ei vielä hajuakaan.

Ehkä havukoiden suku edes sentäs jotain,
oli saanut pakattua kamppeensa
ja lähtenyt liitää loihottelemaan -
lie urkenemassa lähiluomu sikäläisillä uusmannuilla.

Heikiä kun ei näkimiin enää osunut tässä kinkerpiirissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.