HiLLAMERi
Vihreänrusahtavilla vuoren rinnoilla huikaiseva sulo,
avoimuuden värisyttävä tunne;
syksyn ensimmäisiä enteileviä haivenia epämääräisinä,
siellä täällä hulmahtelevina.
Hillasadon tuoksun voi aistia haistimellaan,
varmistaa näkimillään
ja kuulla kutsun kuulimillaan,
tuta olemuksen hyppysillään.
Kaikille on,
jos vain viitsii kykkiä,
osa jää vielä hallan puraistavaksikin.
Tyttö jokeltelee kainalosta käsin,
huitoo vasemmalla etelän miehen tapaan,
nauraa itsensä kokoisille kultaisille marjoille.
Tuli on mukana riipissä,
pakattuna tulehtuneisiin kelopilkkeisiin,
tundran väkevä tuoksu on omiaan vahvistamaan
ärtymisen herkkyyttä;
muutama kiehisen tapainen vuollos,
siitä innostuu - sytyttää koko keon.
Savuinen riittilaulu lähtee kuljeksimaan
jängän pintaa nuoleskellen - hillamerta suudellen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi