SADANMUTKANPURO

SADANMUTKANPURO

Usva urkenee samaa latua askeleen kera,
vajuu loivassa kurussa meren suuntaan;
sieltäkö kallakseen kavunnut,
vai liekö tähdistä tullutta kosmista jumalpölyä,
joka suolaveden paksussa tuoksussa kostunut
ja turvonnut tanssivaksi autereeksi kesään.

Linnikoksi vuoren huipun kahdelle hymenelle,
kiiluvaiselle lompololle,
jotka ovat enemmän kuin pelkkä runoilijan vino runo;
ne ovat ajan pysähtynyt hetki;
silloinkin kun aikaa ei ole - eikä ihmistä katsomassa.

Mihinkä ne ympäröivien kallioidensa yli menisivät;
haihtuisivatko pois - tai valuisivat -
auvoisina emänsä syliin sadan mutkan puroa.

No sen kyllä tahtoisi nähdä,
siepata sähkökuvaksi jokahiselle muulle,
höpsäkkä sanaihminen,
sama ihminen joka maalaa maisemia äänettä,
tuntemuksia ilman raameja;
tyhjän päälle ilmaan.

Ja on kaikin mokomin hassu,
syö vaikka kuumaa lunta jos siitä on kyse;
mieluusti kaukaulla maustettuna.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.