PEURAPOLKUJA

PEURAPOLKUJA

Kihu kävi tarkistamassa olisiko mitään ryöstettävää;
ehdotin sille Kempeleen postia,
ruilautti paskon lennosta ja kiiti pois.

Isompia asioita ei täkäläisellä kiirellä sattunut,
maa oli ylämaassa tasainen edelleen,
hyvin tundramainen kuten olettaa saattaa on tundra.a.

Äkin vilkaisten ei mitään elämää,
pelkkää silkkaa somerikkoa, kalliota ja sammalta;
valituissa paikoissa jäkälää,
sikinsokinmaisia iänaikaisia peurapolkuja.

Mutta kun asetut kivensyrjälle kyköttämään,
äkkäätkin oitis että tuolla siintävässä kalliolompolossa
joku herra Alli keekoilee,
esittelee itseään Allilan haaremille.

Paljailla kyynärilläsi huomaat - aurinkotuuli nousee -,
iho linnunlihottuu,
lämpösäteilyssä alkaa erottaa kylmät kohdat,
lumet ja sulan maan toisistaan.

Tunturikiuru kipittää paljakkaa,
pulmusia piilottelee vähäisessä varvikossa,
intuitio seuraa muinaisten ihmisten näkymättömiä
jälkiä soraisella harjanteella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.