KUUMA
Vuoren mäkisellä huipulla on levollisen lutuisaa,
näkee loitomma maata matava matonen,
josko vain viitsii kamuta;
ensin työ,
sitten haltioitunut huvi.
Tarkkailijan asema kutittaa sielua,
hyväilee niin tuikean hultioituneesti -
panee nauramaan ääneen;
mikäs tässä kun näkee asioiden yli.
Se on semmoinen taito että se on opeteltava itse,
harjoiteltava, harjoiteltava ja harjoiteltava,
harjoiteltava loputtoman äärelle,
kyltymiseen saakka yllytettävä itseään
ja vielä pari kertaa sen jälkeen -
sitten on hyvä.
Helpottaa se elämää kummasti
kun kovin moni asia aukeaa kuplan puhjetessa,
vaan helpolla se ei tule.
Jahas - tuolla juurella joku otus aloitti kamuamisen,
kuorikerroksesta päätellen sillä on kuuma;
sanon kaikkien suahilin ystävien riemastukseksi.
Muille esitän kutsun alkaa kamuamaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi