KOLMiKUiNEN

KOLMiKUiNEN

Koiruvahdin aika vasta loppumaisillaan,
virkoan salaa seuraamaan tuhisevaa puhinaa
ja säännötöntä älähtelyä.

Hampaita lienee tulossa arktiseen hysteriaan,
on sitä vaille tätä;
yöttömien öiden puremisilmiöitä - jurskutusta,
kivunääntelyä  - leukatöitä ja kitinää.

Ujutan ketarani pois lavitsalta,
nousen - kahmaisen unisen prinsessan syliin;
köökin puolella sujutan sille junasukat paljaisiin
sekä ujutan koko sulouden toppahaalarin uumeniin;
matka Höyhensaarilla jatkuu keskeytymättä.

Porstuan rappusilla tuoksuu suolainen meri,
neiti raottaa silmiään - lupsauttaa unoseen takaisin,
hymyilee inahdellen syli-isälle
kun lähden astumaan majakan ohi märälle sannalle.

Valostuu,
tyvenee - veden pinta rasvoittuu kuvastimeksi -,
haavruuan laulu kantaa Kipparikarilta.

Etteikö muka kolmikuinen ihmisen taimi
osaa mykistyä valtameren rannan kauneuden edessä.
Osaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.