KÄPPYRÄ
Tuuli on tänään kovin,
mutta vastavuoroisesti sitä on riittävästi,
aivan erinomaista - se kyllä maistuu maailmaani.
Sivaltelee seitsenlatvaisella ruoskalla poskia,
kuiskii vaakasuorilla mannakryynituiskeilla suomien;
helottavatpa kerrankin kunnolla,
kuin olisi parahultaisesti lasillisen kuumaa,
aistillisesti sokeroitua puolineekeriä siemaissut.
Ei ryppyjä,
lapsen pyllyn kaltainen paahtunut lahea ahava.
On jotenkin oudon hereä tunne
se mistään rommista johdu.
Onpahan vaan kun on ollakseen -
onnellisen vähänlännän käppyrän onnellinen tunne -,
lapsi ja akka,
hyyshålli suolaisen veden äärellä;
mitä sitä ihmiseläin muuta osaisi itseltään vaatia.
Nooh -
kaikenmoista eläväistä ja kuolevaista
on tullut vuosisatojen aikana kuvailtua hangella,
mutta ei ole vielä koskaan ollut pikkutylliä lumella,
eikä sitä ole vieläkään,
joten on kai harkittava uusi arpa ostaa jostain.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi