HULTiOiTUNUT
Valon tulokulma on sellainen,
vaatii nokilasit nokalle lähteä nyt ulos,
keltaista valoa ehken noin seitsemään saakka;
ulkomuistista - ei ole tullut ylöspantua.
Sitten ankaroituu niin väkeväksi,
että kontrastit yltyvät - valkea tasavalo saa vallan
joka tunkee sielun syvimpiin syövereihin.
Varjot sulavat haileiksi siimeksiksi,
siellä minne valkeus ei yllä - mustiksi -
kaiken yksityiskohdan katseilta piilottaviksi.
On sellainen haltioitunut olo - suorastaan hultioitunut,
jotenkin ylevä sillä tapaa
kun kokee muka olevansa etuoikeutettu
koska asustaa tätä kamaraa.
Eihän se noin mene,
mutta sallittava tuo kuvitelma - mielentila -
ihan vaan sen takia,
jotta on kiva tuntua mukavalta.
Höpöpuhetta saattaa kirjata ihan mielikseen,
se keventää virkistämällä ilmapiiriä entisestään,
vaikka raikkaudesta ei ole pulaa näillä leveyksillä;
lieneekö koskaan ollutkaan - kautta Odinin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi