HAAMUJA
Pilvet suutelevat toisiaan taivaanpiirillä,
lähestyvät kumppaleitaan riettaasti purjehtien,
lomittuvat longillaan kiihkeästi.
Muuttuvat yhtyessään yhdeksi;
suunnattomaksi horisontin jättiläiseksi
lämpöä purkavan auringon huomaan
kevättä tuomaan,
sateineen elämää luomaan.
Maanmatosen jalkain alla pälvet,
auringon suudellessa mantua;
lähestyvät toisiaan samalla tapaa,
hiipivät maata myöten,
kunnes jostain kulmakunnasta osuvat yhteen
ja muuttuvat kevään ensimmäiseksi lupaavaksi.
Hurmasta villiintynyt sielu näkee jo siinä
vihreän elämän haamuja,
martaasta läpi pyrkivää ankaraa elämänhalua
sillä täällä kontiaisten käytävien lomassa.
Laskuveden paljastaman rannan sannalla -
hiekan siloisella immellä -
Joutsenlampea tanssivat kaikki soolojaan hoilaten,
kirkuvat sellaista sekofoniaa,
että siitä innostuvat hieman kuivahtaneet kivetkin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi