PUNAiNEN SYLi
Pitkiä maita tulee peräkanaa vastaan vasemmalla,
heittäytyneet pitkäkseen rantamille,
sallineet Pohjan akan kuorruttaa
valkoisella huovalla tyyten.
Niin pramean häikäisevällä,
että toisella näkimellä oltava nokilasi
ja vastapainoksi tumman meren puolla läpinäkyvä,
muuten etenemisestä mitään tule;
silkkaa suu ammollaan hämmästelemistä.
Kuusikymmentä erilaista säätä,
kuudenkymmenen kilometrin matkalla,
kuudessakymmenessä minuutissa.
Se on elämää,
sitä jonka on tullut valinneeksi;
sattumalta - pitkän harkinnan tuloksena,
sen päättäköön elämä itse.
Mitä siihen sotkeutumaan hämmentämällä.
Joka tapauksessa,
tätä ei voi kertoa - kukaan ei uskoisi -,
pidän sen siis omana tietonani.
Kapuan nojatuolin punaiseen syliin,
pujahdan valkean wällyn alle ja elän uudelleen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi