JÄTTiLÄiNEN
Meri se jaksaa möyriä,
tuota samaa jankutusta on piisannut hyvin,
jo niin hyvän aikaa että mykkyys vaikuttaisi
kai lähinnä oudolta kummalta.
Joutuisi parahultaisesti nipistelemään itseään,
ehken frouaakin;
jotta varmistaisi virkosilla olon,
vai missä tässä mennään,
jos ei sitä jylyä kuuluisikaan.
Sen verran sentään vuorovesi huilaa eeskahtaalle,
että pientä intervallia pystyy jotakuinkin hoksimaan
vähäpätöjen arkisten puuhastelujensa lomaan;
siis tuossa aallon rumputuksessa.
Ei haittaa,
ei missään nimessä tympeää -
sulosointuja pikemminkin,
korvamatomaista märän veden laulua.
Ehdotonta kaipausta jylinään oitis kun tyventyy
ja tuuli uinahtaa;
sitä se on.
Vain elämää Äiti meren helmojen liepeillä -
runossa -, suuren suolaisen jättiläisen liki.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi