sunnuntai 20. elokuuta 2017

SEERUMiA TOLVANOiLLE


SEERUMiA TOLVANOiLLE

Hieman tuohtuneena taas jäähyllä;
vilvoittava vesi,
Louhen piristävä suhina tuulen puolen kuulimeen,
rantamilla vasta kaadetun heinän viipyilevä tuoksu.

Eikä muuta,
paitsi vielä märähkö -
toisin paikon litisevä rantasanta - se lauhduttaa
kun kuohkeuden tutaa anturoiden alla.
Arktinen hysteria on saavutettu etu.

Että tuota huu-haata piisaa;
tarvitse kuin kurillaan vilkaista iltapäivälehtisiä,
niin aina jossain Bakre Svettbölessä:
"Anne jäi rannalle illan viimeisestä junasta."
"Uuvatti vaihtaa sukupuolta - uusi nimi on Sinikka."
"Kanisteri kysyi jumalalta voiko vitutukseen kuolla?"


Justiinsa joo.
Noita kertakaikkiaan mainioita hölynpölyjä
kannattaisi jo pullottaa
ja myydä sitten niihin hurmaantuneille tolvanoille
parantavana seerumina hyvään hintaan.

On kenties liian moraalitonta -
jopa korkeamoraalisimmillekaan -
antaa pölvästien pitää rahansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 19. elokuuta 2017

EPÄiLYS


EPÄiLYS

Hyvähkö tovi edellisestä lopsautusvuoksesta,
vaikutus on rauhoittavan dramaattinen,
kuulin virittyy vastaanottamaan ontelosta syntyvän.

Tuuli on piissä,
viireissä - niissä kaikissa huoltotauko
tai muuten vaan kyllästyneitä lekkumaan ilman apua.

Osa riippuu joutilaina,
osa nököttää paikallaan jököttäen;
olisi moraalitonta hillua tyvenessä.

Onhan se toki ehken yltiöpäistä,
mutta silti;
epäilen että joku metalliyksilö silloin tällöin
haluaisi ruostua merituuleen,
jäädä sille kurilleen,
olla olemaan semmoisena.

Aikuiset sitä tuskin äkkäisivät,
lapsi sen sijaan omassa Satumaailmassaan kyllä;
ottaisi aikaa pitkin kävellessä kiinni isoon kouraan,
ravistaisi vatkaisisi:
"Katso - vastarannankiiski!"

Tarvitseeko runon tai runouden todistaa mitään
kun elämänkään ei sitä tarvitse?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 18. elokuuta 2017

LEiPOMiSEN ZEN


LEiPOMiSEN ZEN

Olin ällikällä lyöty tai ainakin lähes,
tuli äkin tunne että se kohta sillä huitasee;
katsoin nääs sattumalta aamusumuun
ja rannassa itämaalaiselta näyttävä yksilahkeinen
oli riisumassa sitä juuri pois.

Oli selvästi tekemässä jotain kauheaa itselleen;
niinpä ryntäsin vähissä pukeissa hopulla rantaan -
pelkässä silkassa alakerran peittävässä uima-asussa.

Aloin toppuuttamaan mokomaa kauheutta,
itseasiassahan se on tietyissä uskoissa synti;
jopa sen suunnittelu.

Kätkätti riettaasti vainen,
ehei - ei siitä kysymys vaisin,
vaan menossa hilunpilttuisiin - ma iloinen nainen,
joissa ainokaisellani niin hartaasti puuhaa,
että ajattelin hotvuuttaa sitä tässä suolavedessä,
jotta tottuu vähän ankarampaan hoitoon
mitä normaalisti silkillä vuoratussa uumenessaan.

Ja tämän ihkalla runon kielellä tämä itämaan elävä.

Eikä tässä vielä ihan kaikki - ei läheskään;
palatessa vaimo tuli avaamaan kaulin kädessä ovea,
kai alkanut leipomaan sankarilleen jotain hyvää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 17. elokuuta 2017

iHMiSiÄ RANTABULEVARDiLLA


iHMiSiÄ RANTABULEVARDiLLA

Sateen kuvauksen mestari astelee vastaan,
sen tuntee vetävästä askeltamisesta,
paljaasta päästä
ja säästä.

Sitä se ei kierrä koskaan;
satoi vaikka Nuijasodan aikaisia wanhoja akkoja,
kulkemisen päällä on tavatessa,
käveleminen on sille kaikki.

Paraillaan kastelee,
pientihua - ohutta siihtoa,
kuin iukuri tammalla
joka kusta lorottaa hännälleen
ja huiskauttaa jouhillaan.

Viistosti sataa suoraan pataan,
kastaa nassua - ihoa kuorii,
paljaissa päissä viimeisiä hiuksia suorii.

Varmaa on että asiasta syntyy episodi,
kahden kohtaajan huikea neliääninen suoritus
kaikilla neljällä hallinnoimallamme kielellä.

Siihen iloiset remakat päälle moniäänisesti niin,
että naapurinkin ryntää tontiltaan tielle,
kyntämään samaa sadetta viittomalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

iHMETÖKÖTTiÄ


iHMETÖKÖTTiÄ

Semmoisiakin hetkiä on,
ei niitä oikein käsin kosketellen voi kuvata;
kuvanottimen kaiveleminenkin on yhtä tyhjän kanssa
kun sitä kohdetta ei ole näkyvissä.

On vain tunne - jotain etiäisen tapaista,
jotain intuitiota - sitä samaa ihmetököttiä,
jolla menestyksen reunaan kyntensä kiinni saaneet
taiteilijat selittävät vinksin-vonksin teoksiaan
kun kysyntä yllättää
ja pitää suoltaa mahdollisimman paljon teoksia
ennen elävältä kuolemaansa.

Tai varsinkin ennen kuin joku toteaa jostain niistä:
"Vuan on piässynnä hirvi karkuun."

Eppäillä soppii - mikäpäs siinä,
saattaa se olla intuitiota - tuo alun mainittu,
vaan saattaapa olla olemattakin.

Ettei olisi vain sellaista ihan tuiki tavallista
asian, asian, asian ja asian yhteenlaskua;
johtopäätöstelyä - sitten yhen äkin äkkäämistä -
oivallusta.

Ja siitä tuo outo hämmentävä tunne,
että on itekseltään lentää persielleen kun se tulee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 15. elokuuta 2017

ASiALLiSTA SADETTA


ASiALLiSTA SADETTA

Jotenkin vaan - taas kerran harpottuani;
suoraan sanottuna puuskutettuani aniaamuvarhalla
tuolle tutulle vuorenhuipun loukolleni
ja paneutuen sen suomaan huomaan seuraavasti:

Kaiken maailman joutavanpäiväisiä pälätyksiä
tuli taas jokunen aika sitten selattua
niin sanotussa aikuisviihdesarjassa:
"Ihmiseläimen ylivertaisuus tässä universumissa,
etenkin luonnonhallinnan ja elämisen suhteen."


Ei se nyt juurikaan hallintaraivoon nostanut,
pikemminkin nauratti moinen,
täydellisen höyrähtämisen ilmiö ja vetelä suo.

Siellä Pötypuhemaalla oltiin taas viisaampia
kun merellä sattuu haaveri;
niinhän se usein on - eikä muuksi muutu voissakaan.

Kamutessa tuli tuo mieleen ja samalla se,
että täällä luonnonvoimia ei nujerreta,
ei edes yritetä - niiden kanssa tullaan toimeen -,
sillä siisti.

Ihmiseläimellä - jolla Huovis-Veken mukaan -
on tässä maailmassa kusiaisen valtuudet,
on korkeintaan oikeus vaatia asiallista sadetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 14. elokuuta 2017

iLOiNEN HUTiKKA


iLOiNEN HUTiKKA

Jos vähääkään -
edes itikan isomman piipin vertaa -
antaa haihatteleville mielen kuville periksi,
niin oitis ensimmäisellä harittavalla aamukatseella,
ehtoolla niitetyn niitun päällä hoippuu,
hoippuu humalaista auerta.

Onnistuu lopulta kiepsahtamaan,
välttää täpärästi maan suutelon,
asettuu hiipumaisillaan olevan kukkakedon ylle,
kai odottelemaan selkiytymistään;
onpas iloinen hutikka.

Tämä aamu on laulu elokuun helmistä;
kastepisaroiden timanttikentistä kurjenpolvilla,
kyynelistä heinänkorsien orsilla,
silminä tunturipoimulehtien somissa povissa.

Siroavan valon dramaattiset pilkistykset vavistavat
usvaisen kentän harsujen läpi osuessaan;
sadunomaisen tuokion karmaa valuu kurkiaisesta,
riipii selkäpiitä,
pörhistää villoja.

Itse itseään tässä hillitä pitää;
ettei lapsonen innostu sarastuksen muusaksi,
hymyämään unessaan isänsä hurahtamisille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

BASKiLAiSESTi


BASKiLAiSESTi

Tuuli halkeaa kahtapuolta,
sarastus kurottaa kajastuksen yli,
asettuu huomenkoiksi
ja käy päivää puuhaamaan.

Kukko lehauttaa siipispankkojaan,
kamuaa mielikuvatunkiolle,
pöyhii höyhenet,
köhii kurkun akanoista selväksi,
iskee silmää viimeisimmälle tipuselleen;
aloittaa Gladiaattorien tulolla.

Mikä elämisen ote ja ryhtyminen;
yhtyminen ennen kiekaisua lienee vahvistavaa,
luojalla on konstinsa.

Taivaanpiirimmissä,
niissä reunimmaisimmissa pilvissä -
niissä näkyy suonnaa -,
tuleneeko hyvä päivä,
vai meneneekö se siellä;
jo ennen varsinaista auvoistumistaan?

Hattara ehättää viimetingassa vuoren laelle,
hakee paikkaa,
asettuu lopulta baskilaisesti
ja jää odottamaan haihtumistaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 12. elokuuta 2017

MiELiKUViTUSKUVA


MiELiKUViTUSKUVA

Luode siloo rannan sannan,
pilvien läpi suontava valo heijastuu leveänä keilana;
esikouluikäisillä puoskilla on hauskaa
kun äkkäävät mokoman ihastuksen.

Onko sitä ikimaailmassa parempaa huvia kuin
että ällikästään toipuneet hoksaavat
voivansa tepastella itse itsensä päällä
tuolla litisevällä karkealla kuvastimella.

Jokaisella anturan tömähdyksellä räiskyy,
lätinästä saa aikaan hauskan rytmin,
etenkin eritahtisella kirmaamisella.

Eipä ihmisen lapsi kummoista tarvitse iloonsa,
siinä laukotaan hurmassa eeskahtaalle sivuryöppyä
kuin mullit ensikesannolla talven jälkeen.

Kuvankin noin aidosta vilpittömästä riemusta
kai voisi ottaa - toki pieteetillä - tokihan toki,
onhan tuo kaikesta kaupallisuudesta vapaata.

Pienen harkinnan jälkeen jätän väliin,
vain jokaisen mielikuvituksen varaan sen ilon
ja näppään kuvan silkasta kuvastimesta.

Syntyypä yhdellä kertaa monta mielikuvituskuvaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 11. elokuuta 2017

HUiTOMiSTA


HUiTOMiSTA

Ilma seestyy,
kiristymään päin - arvelen -
ja piristymään kuulaus,
sitä kautta sitten mieli ja puoli;
katselemaan taas uudesta kulmasta tuttuja nurkkia.

Sellaistapapa tämä elämäpäpä ihmisellä on,
on vaikka millä perukalla hyvänsä,
porukalla tahi yksin.

Oneana tai apeana,
hentona ujona tai rouheana rujona
taikka runona,
mutta joka tapauksessa - sellaista.

Eikä se siitä miksikään muutu siksikään
jotta niin haluaisi,
vaan on vain elettävä;
taaperrettava niillä tarpein
mitä on saanut lahjaksi syntymänsä hetkellä.

Tietenkin kovin tottuneena tyytymään haaveisiin
halujen leijuviin aaveisiin - unelmiin,
joista usein ei pääse eroon edes huitomalla.

Ei pääse monasti siitäkin huolimatta,
että vain luonnonlait pätevät elävässä elämässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 10. elokuuta 2017

KULHO


KULHO

Maailma on konservatiivisen harmaa,
typerryttävä,
niin tasainen,
että nupineulan punainen pää loistaa heinäsuovasta
kuin lyhdyt iloisella Amsterdamilaisella kadulla;
tai sitten se on satamaan saapuva alus,
sen paarpuurin valo.

Toki muitakin mahdollisuuksia on
ja useimmat sen myöntää,
mutta siitä ei nyt tällä erää enempäsä.

Siis;
autereen kuorruttamat pilviverhot roikkuvat,
tarkemmin katsoen pyykkipoijattuna taivaanpiiriin,
vaikuttaa pysyvältä,
likemmin katsottuna loitommat ikuisilta.
Sataakin.

Ei tässä aleta edes millekkään,
niin pehmeän joutilas ihana olo sekä tila,
eikä terve ruumis Piispan sanoin työtä kaipaa.

Suruvalitan täytekakun puuttumista,
kohveen nauttiminen kun on kovin vaikeaa ilman;
froua kyllästyy harmaaseen marinaan,
ottaa kulhon reisilleen ja alkaa vatkaamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

HUOPAHATTU JA RiLLiT


HUOPAHATTU JA RiLLiT

Valo on aloittanut verkkaisen,
silti säälimättömän mataloitumisen;
rantaa liikkuessaan huomaa ilman vahtaamista
kuinka ohuella yläpilvelläkin meri muuttuu mintuksi,
saa ääriensä päissä sinervän ja punervan sävyt
sekä horisontin suussa sulavan makuiseksi.

Elokuussa suolavesi on laheimmillaan,
kosketuksen pehmeää - äkkipäätä katsoen -,
vaikka tietty samaa kovaa ja märkää kuin ennenkin,
niinhän sen on oleva.

Mutta kauneuden silmää hivelee liikutukseen saakka
öljypastellinen sakuramaailma panoraaman laajuisena;
sellainen muokkaa tunnetilaa.

Hypistelee kerkeästi sielun herkimpiä nypyköitä,
eikä jätä näkymää vain soimaan oodina,
vaan otollisen hetken tullen ravistaa.

Juhlallisia pidäteltyjä huokauksia purkautuu
yhteen nipistettyjen huulien raosta väkisin;
leijuvat väkevinä sielun kaipauksina maisemaan.

Siinä tulee puolisoaan vilkaistuksi ihan vaan,
koettaapa ehken sanoa jotain älyllistä huikeaa -
kun kerta on asiankuuluvat huopahattu ja rillit yllä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 8. elokuuta 2017

SE VAiN ON


SE VAiN ON

Jo se että voi liikkua tässä maisemassa sisällä
se on jo sellainen sielun omaisuus
joka saa hykertelemään omahyväisyyttä - ansaittua.

Tuskinpa ilman sinniä,
väkevän halun kuumeilevaa poltetta,
millä kaikella sitä kukakin tahtoo nimittää -
no kuitenkin sellaista pitkää, suunnitelmallista -,
tähän asiaan ei kai voisi rohjeta palata,
mutta sen onnistuessa kyllä hyvin.

Mielen rauha, -tasapaino - esteettinen seesteisyys;
ne asettuvat ikään kuin,
loksahtavat kohdalleen ilman isompaa sovittelemista.

Olo on sitten sen mukainen,
vilpittömän hyvä ja auvoinen;
ilahtuminen hyvinkin pienistä asioista,
mitättömistä yksityiskohdista - se tuntuu sielussa,
saa sen värisemään,
joskus koko kehon vapisemaan herkistyneessä tilassa.

Ei sitä osaa näiden vuosienkaan jälkeen
sen kummemmin kuvata.
Se vain on.
Se vain on.
Se vain on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 7. elokuuta 2017

HÖPÖJÄ


HÖPÖJÄ

Varhaisia ranta-astumisia,
niitä tavanomaisimpia,
toistuvimpia,
mutta joka kerta samalla myös antoisimpia.

Harppoen tai hipsutellen,
se ja sama,
yhtälailla hulluja aivoituksia pullahtelee päntiönään,
sirkkalehdetkin jo valmiina,
että niistä kiskomalla saa joudutettua ajatusta.

Eipä siinä tolassa juuri muuta tarvitse
kuin vinksauttaa rustinkiaan aavan suuntaan,
jonnekkin rannattoman suolaveden taa,
niin heti on tilaa eetoksen rientää;
hötkyillä - kuljailla lähes loputtomiin
kuni palata rajattomalla vapaudella rietastettuna
sipipuhumaan sisäkuulimeen pötyjä
ja muita höpöjä hölynpölyjä.

Mutta on se tunne ankaran makoisa -
puistelee -, niin väkevä,
jotta tahtomattaan siinä tirahtaa kristallivettä,
tursuaa silmänurkista poskille
ja vierähtää leukapielen yli sannalle.

Vuoksi sellaisesta uhrauksesta kiittää huokaillen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

SiELUN LAULUA


SiELUN LAULUA

Nyt menee pian voiton puolelle;
pieni suloinen kehittyy sellaista hoppua,
että kohta lampsitaan tundraa myöten putouksille
ja muitakin ihmeitä haistelemaan.

Neiti reppuun,
setti vyölle,
matkasauvasta tukea;
hyvä sillä kurin kulkea pounikoissa,
harppoa norojen yli,
kavuta kallioissa.

Ja ympärillä huumaava jängän tuoksu;
väkevässä aromissaan haistimen villiksi saava aava,
huokailemassa ujosti sinervässä hunnussa syksyä.

Sielun laulua heti kolmannella askeleella,
loputonta sisäistä hyminää hyvästä olosta,
puhtaasta nauttimisen tunteesta
sekä onnistuneiden valintojen onnesta.

Tundra elää oma vikinäänsä,
kontiaisten kuulematonta sipipuhetta,
laitimmaisten hyönteisten kohmeisia surinoita.

Hillapellot kypsyvät viistossa valossa,
siellä täällä luuraa jo varhaiskypsiä muuraimia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 5. elokuuta 2017

SÖRSSELiTEOS


SÖRSSELiTEOS

Nooh - jossain tulee takaisin se jonka jonain sai;
viikolla oli useita tosi iloisia tuokioita,
tänään lisää jos oikein hyvin.

Tulia rannan sannalla,
ajopuita nuolevia liekkejä ahmivine kielekkeineen,
ihmisiä liemillä kevennetyillä mielillä
sorisemassa useilla kielillä toisilleen,
porisemassa niitä sekä näitä asioista
ja niiden vieristä.

Eineitä pahvilautasilla pelkän kuriositeetin vuoksi,
ei juuri nälkääkään - kellään,
mutta kunnon kokkilas tekee asiaa vaikka salaatista,
syöttää sen tutuille ihmiskulinaareilleen;
niin äkkiväärällä kastimella sotkettuna,
että suupala saa haukkomaan jumalilta apua.

Sörsseliteos käy hengen päälle - pirua siunataan -
ylistäviä kiitoksia satelee niin,
ettei sanoista saa selvää ilman viikatetanssia,
ei norjandiaksi sen paremmin kuin finlandiaksikaan;
enklanniksi jaksetaan sitten kuitenkin lopuksi nauraa.

Tuo kaikki tulossa vasta jos sää;
mutta edellisenä kesänä edellisen elokuun illassa,
samalla rannalla voitiin noin hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 4. elokuuta 2017

SAVUMAiSTiAiSiA


SAVUMAiSTiAiSiA

Täällä sitä taas,
vakipaikassa,
niin varhan,
jottei maan rauha ole vielä häirtynyt tästä tulesta.
Eikä savusta.

Pieni sylyskökkö tervastuoksuvaa keloa,
pikkuriippiin mahtuva piisaa,
kiehiset kulkevat jos ei nyt pivossa,
niin reisitaskussa kumminkin.

Toisessa sellaisessa oikein vähäinen pullo kohvetta,
paperilistassa annos äkkimakeaa sekä kuksa
ynnä tulensytytin - vesi paikalla, myös musta kana.

Vähäpätö puuhastelu,
rutinoitu kaikki jonniijoutava pois;
liekit leimuavat oitis,
hetkessä sarastuksen kepeä tuuli toimittaa jo
savumaistiaisia huomenkoille.

Ajatus on vapaa arjen paatoksesta
eetos riipinyt kahleet - rilluttelee -,
liihottelee pitkin poikin tämän vuorelman notkoja
siinä missä nypyjäkin;
huiskauttelee tasavahvan epäsäännöllisesti hui-hai,
niin kuin haihattelevan kuuluukin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 3. elokuuta 2017

iLOiNEN JOUKKO


iLOiNEN JOUKKO

Kesäyön unelma on sinisiä kurjenpolvia tulvillaan,
kissantiu'ut helisevät heli-heliä hennoissa varsissaan,
värisevät suviyön hunnun sisällä onnesta;
on vain aikaa ja aikaa,
mystisen valon lumoavaa taikaa.

Satumainen olo pidättelee vaiti olemassa,
mykistyminen on tässä tolassa ihaninta
mitä kukaan voisi keksiä,
kaikki sulautuu äänettä oikeille paikoilleen.

Riettaan arktinen hulluus,
se asettuu hysterian asettamille rajoille;
ei mitään hui-hai nollatoleranssia,
vaan antautumista täysin vietäväksi,
niin ettei jälkiä jää kun veteen piirrettyyn viivaan
ja silläkin siisti.

Tämä on nyt tässä kuin pääministerin wanha akka,
kaikki jää,
uutta sievyyttä ahmitaan vastaan intohimon vallassa;
nuoruuden kiihkeä valo kajastaa yhä kiiluna
sarastavan wanhuuden oireiden yli.

Sielu laukkaa haihatellen avaruuden rajamailla,
kiitää vuonoa kiertävällä radalla yltiöpäänä;
hurjapäisten veijareiden iloisessa joukossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

VESiKiVi


VESiKiVi

Mukavaa elämää,
eipä juuri pienet Pohjan akan ärrin-purrit hytkäytä,
vaikka saattaa kyllä osan nahkakaistaleesta -
kun oikein äheltää - saattaa toviksi linnunlihoille
ja karvat tikkuina töröttämään
kuin karvanlähtöisellä siilirievulla.

Mukavaa elämää muuten,
pientä iloista hälinää jälleennäkemisissä,
siinä seassa einehdintää ulkoruokinnassa,
tekemisten järjestelyjä,
uusia suuntia,
auvoisille retkille määränpäitä.

Ja heinä odottaa tuoksuvana viitaketta -
viikate taas vartoo vesikiveä -,
joka nyt vaan ei muista koskaan tulla esiin kolostaan
jonne se löytämisen varmistamiseksi,
hakuajan lyhentämiseksi on asetettu.

Pitäisi kai se sitten vielä liipatakin - terä -,
suloinen musta raution takoma,
jos sattuu silmä osumaan tälle kesälle
siihen kovasinesiintymään.

Sade kastelee - se on kuin suklaaleivos kermakakulla,
sateenkaarenpää kasvaa pihamaalta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 1. elokuuta 2017

KALALAATiKKO


KALALAATiKKO

Kotirannan kosketuksen sietämätön hipaisu;
kun valtava Jäämeri huokailee tasaiseen,
väliin tyynenä pyylevänä,
toisinaan tuikeana muikeana,
vastavuoroon - kuten asioilla on tapana.

Mutta nyt vain lykkien vuoksea nuolemaan kiviä,
sitten viimelipaisu
ja täyskäännös.

Kaijalta pakoon loikannut kalalaatikko,
se peruu aikeensa,
ei rantaudukaan - väärä maa kai.

Antautuu pikaisen harkinnan jälkeen luoteen kyytiin,
hiipuu lopulta näkymättömiin,
killuu olemattomiin.

Vajuvan suolaveden imu kiskoo autereista usvaa,
seassa on sakeita sumulampareita ulappain aavoilta;
mantereellista perua jostain Siperian reunamilta,
hyppäävät hanakasti vuoroveden kyytiin.

Tällaisesta jatkuvasti muuntuvasta panoraamasta
osaa kyllä nauttia oikein sydämensä kyllyydestä;
taiteellinen vaikutelma on jotain sellaista
mitä ihmispää ei ihmisraajoin osaa iänkuuna loihtia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

TUOKSUU


TUOKSUU

Suolaveden pärskeissä tuoksuu,
kuolleiden kalojen ruuma tuoksuu,
pitkänsiimat syötit lem... tuoksuu.

Koko purkki hai... tuoksuu,
kipparin savuava piipunnysä tuoksuu,
emalimukin höyryävä kohves tuoksuu.

Tuutingin tumma rommi tuoksuu,
Arkangelista ajelehtiva merisumu tuoksuu,
hylkeiden pulahtelu tuoksuu,
isokoskeloiden räpistelevä juoksu tuoksuu.

Susi-Larsen veivaa ruoria - paapuuri tuoksuu,
veivauksen aiheuttama pakokaasupilvi tuoksuu,
ryhävalaan sivuutus hipaisemalla - sen hönkä tuoksuu.

Hentoinen maatuuli tuoksuu,
paenneen vuoroveden paljastama ranta tuoksuu,
persliukkaiden kivien rakkolevä tuoksuu.

Ranta-ahteen niittu ja niitetty heinä tuoksuu,
ruoholeikkurin katku tuoksuu,
kukkakedon kesä tuoksuu.

Jo nuupahtaneiden kukkien orastava syksy tuoksuu,
koko merenrannan elämä tuoksuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

RYSSÄNSUMU


RYSSÄNSUMU

Villasukan värinen sarastus,
ei sentään makuinen mutta ylettömän tyven -
tyyliin huopatussutehdas hiiskahduksineen.

Tuuliviirin retku nojaa salkoaan vasten
niin saamattoman näköisenä,
että niinköhän tuo tuosta enää tokenee;
josko koskaan,
vaiko jälleen yllättäen.

Suolavesi huokaa kauas paenneena,
vastaanottaa tanakkaa sumua
joka lipuu harmaata pintaa nuoleskellen kaakosta.

Ettei nyt olisi se kuuluisa Ryssänsumu;
parisatametrinen tasaisena lipuva seinä
johon verrattuna hernerokka on läpinäkyvää.

Toisaalta,
seinämän päällä näkyy toistaiseksi vain harmaata,
poissa on vielä puhdas sininen pilvetön,
joka tähän näkymähaittaan normaalisesti kuuluu.

Varhaisina keväinä tämä luonnonihme on ilmaantunut
parhaimmillaan jo heinäkuun puolivälissä,
viime vuodesta joku sen kaltainen häilyvä häive,
että ilmestyi vasta heinä-elokuun vaihteessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

LYÖMÄTÖN


LYÖMÄTÖN

Kaikessa rauhassa kuvanotinta roikottaen,
eetokset tyyten muualla kuin muassa;
sitten.

Tunturitiellä vastaan äkeä otus - hullun kiilto -
silmät säkenöivää vihaa kiilottaa,
etummaisilla jaloilla vuoro vuoroon kuopii;
pärskytystä ja puhinaa,
että heikommilta osaisi osautua löysät punttiin.

Olihan se ällistyttävää,
väkisinkin ajatus muuttui korniksi
ja suustani purkautui joskus muinoin,
ammoisina aikoina talteen pantu huokaus:
"Agan Tas ni, eus e’n nev,
benigys re bo dha hanow..."


Tuossa nimenomaisessa asiassa kernowekiläinen
on lyömätön;
äimistyi siinä vastapuolikin.

Mitäpä tuossa muutakaan tällainen täkäläisittäin
tuiki tavallinen ihmisotus;
joutuisi herkästi noloon asemaan,
jos ottaisi peruutusvaihteen
ja hippulat vinkuen painelisi sivuryöppyä -
tie sonnalla takakäteen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

SiNiSTEN KUKKiEN TULVA


SiNiSTEN KUKKiEN TULVA

Hehkeyttä on,
sieluntilan tolasta riippuen hempeytyy yhä,
kevenee - ehken lempeytyykin,
vaikka lähes kaikkien siipiniekkojen luritukset
ovat menneen kesän puolella.

Muiden kuin varpusten,
ne jaksavat sirkuttaa kyllä;
ei ole koskaan tullut asiaan paneuduttua,
sillä kurin vakavasti,
että olisi rohjennut henkilökohtaisesti
tiedustella niiltä sirkutuksen liittyvyyttä,
heikäläisiin lemmentöihin.

Susj siunakkoo!
Ei kai net nekään nyt ympärivuoden lisäänny
ja täytä kokonaisia maita varpusparvillaan.

Hereään tunnelmaan kyllä pääsee;
pysähtyneen ilman myötä tulvii tuoksuva kesä,
seurausta yhä kiivaasti kasvavasta kasvimassasta,
jolle ei näytä olevaan mitään tolkkua
väkevästi viivästyneen aloituksen takia.

Silmäniloa piisaa,
katsoipa mihin suuntaan tahansa,
sinisten kukkien tulva vyöryy nyt tälle perälle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 27. heinäkuuta 2017

MERiMAiSEMA


MERiMAiSEMA

Taas on päivä pulkassa,
kaikensorttinen päivittäispuuhastelu ohi,
prinsessa emonsa kainalon huomassa,
harrastaa puolihuolimatonta nänninnäykintää samalla
kun harkitsee siirtymistään Höyhensaarille vai -
pitäisikö vielä riipivän konsertin että olen olemassa.

Pikku majakan -
oikeammin sektoriloiston - merenpuolella on tyven,
se vähäpätö tuuli mikä hengissä,
uhkuu veltohkosti,
mutta vaikuttaa luopuvan sovinnolla yrityksestään;
mitäpä se hyvejää - tyhjän suap pyytämäti,
iha ilimon aikojjaa.


Seinä selän takana tukevan tanakasti;
hanakasti siihen nojaa,
luottaa niin,
että rohkenee levoontua itsekin,
antaa läskipalasten valua näkimilleen
ja sihtailla puolittain luomien raoista merimaisemaa.

Ei ole sanottavaa,
ei ääneen lausuttavaa,
vain pelkkä hyvä olo;
seinään liimautunut ihmisotus ei kiinnosta liki lipuvaa,
keskenään mutisevia haahkaemoja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.