tiistai 24. lokakuuta 2017

SANJEEVANi BOOTi


SANJEEVANi BOOTi

Jossain tundramaan kamaralla,
ei tarkempaa osoitetta - meri näkyy,
suurin ja piirtein etelän suunnassa velloo.

Ei siis öksyksissä olla
kuni kerran ilmastonsuunnat selvillä,
tahi eihän sitä enää varma voi olla,
etenkään vuoren varma;
siihen on vielä hyvä tovi matkaa,
mutta häämöttää se jo udun takaa upeana.

Maailma on tältä syksyltään kaunis;
notkoihin valuva - erinomainen -,
sinne tiiviiksi pakkautuva usva muodostaa lammikoita,
laheita sinisenharmaita lompoloita
joista vuoristot kohoilevat saarina.

Matalahkoja ovat tällä seudulla,
siellä täällä riittuuksien päällä heinikköä;
sumusta märästynyt pahta loistaa rintuukselta
auringon säteen kera yhteen törmättyään.

Oitis haihatteleva mieli alkaa hupsuta,
kuvittelee hokaavansa vuoren kupeesta
hämärässä loistavan Sanjeevani Booti-yrtin.

Kukapa kieltäisi tundran hiljaisuudessa mokoman?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 23. lokakuuta 2017

iHMEKÖS TUO


iHMEKÖS TUO

Jotkut sisäpiirin kamut soittavat silloin ja tällöin;
haikailevat isoisiensä wanhoja tarinoita
siitä kuinka aurinko näkyi syksyisin -
aina hyvän matkaa marraskuulle saakka -,
ennen hiipumistaan sydäntalven ajaksi.

Mutta että jo tammikuun lopulla lempohinen taas
sirhotti likilaskosesti silmään kirpeässä pakkasessa,
oli kuitenkin siellä entisellä paikallaan,
entisessä virassaan;
jota hoidellut pieteetillä joitakin miljardeja aikoja.

Tuo kaikki edellä mainittu ihanuus,
jopa maailman suurin onni,
vallitsi täydellisenä ennen noita kiimaisia hupsutuksia -
noita ilmastoinninmielipiteenmuokkausoperaatioita.

Nyt niiden jäljiltä tulevaisuus vaikuttaa mustalta,
nykyinen aurinko vihamieliseltä synkältä,
vain heikompiaines yhä enenevässä määrin syylliseltä;
suorastaan ryöttäsyntiseltä kuplallisiin nähden.

Sen lisäksi - ja kiusaksi,
kaikenlainen teeseitse-tulivalo vaaralliselta -
järjen valo päällimmäis'nä,
hyvänä kakkosena hällan- ja kiukaan tuli,
tuossa lopullisesti pimenneen järjen valtakunnassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

VÄRiT


VÄRiT

Tundran takana - meren yllä -,
leijuu epäilyttävän jylisevä ääni,
tummia sävyjä selkäpiissä esiinnostattava kumina,
vaikka sinällään on melkolailla tyven tila.

Tällä kohtaa tundra ulottuu aivan meren kynnykselle,
horisontilla rajattua siniharmaata vasten
ja vuodenajasta johtuen upean ruskeana kielenä,
matalan valon loihtimana jonain epämääräisenä,
mutta oudosti sisäisesti hehkuvana.

Värit ovat vähissä - ehtymässä entisestään,
vain sielua viiltäviä kuloruskean sävyjä,
satunnaisia sammalvihreitä vasten,
toisin paikon jäkälään;
ja tästä vaan talvea kohden yhä vähenemään päin.

Ne jotka tietävät ilmiön asian laidan - haikeuden -,
eivät hämmästele tuota kuitenkin upeaa näkyä,
sivuuttavat sen vain toteamuksella;
elämälle välttämätön pakko - marras -,
lyhyt tilapäinen kuolema.

Aivan toisin kuin äkkinäiset,
jotka useimmiten ilmiön havaittuaan imevät siitä
jonkin sortin mystistä pelonsekaista tunnetta;
varautunutta suruvoittoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 21. lokakuuta 2017

SYKE


SYKE

Eilinen sykki iloisena,
heti anivarhaisesta sarastuksen kuumotuksesta
aina huomenkoin upeaan rusoon
ja siitä dramaattiseen punakeltaan vakiopaikalla;
sillä jolla sielulle viehätystä eniten,
olipa tyven tahi vouhakka.

Lokkisakki pälyili levottomana,
lievää hermostumista satunnaisilla kiruilla ilmaisten;
mikä saakutin ihmiseläin ryötää aamuyöstä -
parempien ihmisten nukkuma-aikaan -
murtajalle haahuilemaan...

...häärii muka epämääräisenä,
epäilyttävän epäsymmetrisesti;
ilman että mitään pysyvää,
tai että edes ikuisille nälkäkurjille ruokaa toisi -
siinä samalla mukanaan - naposteltavaksi
kuni kerran kuitenkin sen säntäilyä joutuu katsomaan.

No en tuonut,
turskan päitä ja -sisälmyksiä - enkä muutakaan -
itseni vain.

Ja yritin jättää siipiniekkatarhan
mahdollisimman vähälle huomiolle
kun oli tähellisempääkin sykkiä juuri silloin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 20. lokakuuta 2017

KAiKKi AiKANAAN


KAiKKi AiKANAAN!

Aurinko myöhästyy ja myöhästyy,
hätäisimmät luulenevat jotta se oikuttelee
kun päivä päivältä änkeää yhä myöhäsemmällä esiin.

Mutta ei se niin mene - laki se on auringollakin -,
kylläpä sen määräysten, pilkkujen, kotkotusten
ja paragraafien mukaan pitää senkin pelata;
muuten menisi hösseliksi - aivan sekasin -
kaikki planeetat, sputnikit sun muut tekokuut.

Ihmiset myöhästyisivät töistä tahi olisivat
työnsä tykö liian aikaisin - linnut muuttomatkoillaan,
jopa naisihmisillä lintukiikun asentamisen aikataulussa
saattaisi tulla haksahduksia eikä hyvä seuraisi siitä.

Kyllä net kosmiset lait pätee aurinkoonkin,
vaikka se vaikuttaakin lievästi hyvinkin omavaltaiselta,
etenkin itsepäiseltä - toki sikäli mikäli,
että sitä katsoo sellaisesta vinkkelistä.

Eipä siinä mitään - kyllä se sieltä aikanaan urkenee,
käydä pölähtää tuossa etelän päällä
tosin melko hopusti kaartuu siitä taivaanpiirille päin
ja häippäsee rannan taa unilleen.

Enskuun lopulla sitten pitemmäksi aikaa;
arktisen hysterian langetessa kaamokseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 19. lokakuuta 2017

MONOLOGiAA


MONOLOGiAA!

Peruutetaan ensin kolmekymmentä askelta,
jotta kuvakulma näyttäisi valoisammalta
sitten vielä viisi sekä kuusi
ja tuiskahdetaan persielleen suolavesilättiin:
kappas vaan,
maailma näyttääkin yhen äkin mustemmalta.

Niin ankaran jyrkässä ryppykulmassa kulmat
tuosta persulleen heittäytymisestä,
että näkimet tuskin näkevät
mielen mustuman takaa mitään.

Silkkaa pelkkää synkkää yksinpuhelua,
vittua ynnä muitakaan ryöttäsyntisten sanoja
suuremmin unehtamatta mainita.

Kyllä kelpaa kuvanotinta toisella kouralla kannatella,
toisella ottaa litisevästä ravasta tukea,
ponnistaa perää ylös,
samalla kun manaa kiskomisapua jumalilta;
ymmärrettävää että kaikki kelpaavat,
nyt ei ole värillä eikä nimellä väliä,
kuhan on.

Pinteestä selvitään pieteetillä - puhtain paperein -,
kukaan ei nähnyt tai kuullut,
kunhan kaiku lakkaa sadattelemasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

KURJiSTUMiSTEORiAA


KURJiSTUMiSTEORiAA!

Ensimmäinen parvi tuli Vaigatsin suunnasta -
yli meren aavan ulapan,
toinen katras maanlopun kiertäen
ja kolmas aura sähkölinjaa pitkin.

Yhdessä ne muodostivat loistavan enemmistön
rannan sen hetkisessä kokoontumisajossa;
satapäinen isokoskelopartti upeassa syysasussaan.

Se on missä tahansa uhkea elämys,
etenkin jos sattuu olemaan niin liki
että näkee yksityiskohtia pelkillä näkimillä,
ilman pitkää silmää.

Sosiaalista kasaantumisteoriaa ei siinä sakissa
kovin pitkään pähkäilty,
eikä kansanäänestyksiä hyödyllisimmistä idiooteista.

Kurjistumisteorian kannalla näyttivät kaikki olevan,
sikäli jotta jos ei kohta kalaa saada käkättimiin,
piru korjaa sakista heikomman aineksen.

Kalastamaan ryhtyivät,
levittäytyivät viivaksi joka kaartui saartorenkaaksi,
alkoivat sen supistuessa nokkimaan kaloja kitusiinsa.

Takauma Raatteentiestä hiveli mieltä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 17. lokakuuta 2017

POiKA ELi TYTTÖ


POiKA ELi TYTTÖ!

Ja siinä se oli edessä,
ennen kuin susi ehti kissiä ääneen sanomaan,
istua kökötti pahtaalla öylättinä,
suki ja nokkaili itseään uljas hemmo;
nuori kotkanpoika eli -tyttö.

Urkeni katsojan mieli,
janosi laulaa kieli,
vaan mykkää piti näytellä sielunsa lepyttämiseksi;
hälinät, itsekseen höpöttelyt ja siunailut pois,
kokonaan pois - vaiti.

Siinä esitti pelkkää kotkaitseään
niin pietasta, niin pietasta että;
ei vielä yhtäkään rietasta aivoitusta päässään,
pelkkää lihanhimoa nälkään vastikkeeksi,
sitä millä tikanpojat ja -tytöt ajetaan puuhun.

Ei marissut sukupuoliroolittamisestani,
joka sitä paitsi oli parhaan kykyni mukaan annettu,
eetosteltu pikivalkoisen viattomasta sydämestäni.

Otin lauloi etusormen tahtiin,
asemointia kullekin otokselle erinäisistä kulmista,
hyvää tuulta okulaarin takana sihtaillessa.

Sitten molemmilla näkimillä tarkistaen - poissa oli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 16. lokakuuta 2017

HORiSONTiAiNEN


HORiSONTiAiNEN!

Ei sateesta aina haittaa ole,
etenkään jos se valuu ylhäältä alas,
ihan mukavaahan se vaan on
jotta mantu kastuu.

Ja sukat siinä samalla,
sikäli mikäli on kumpparit suut ammollaan -
kivellä - haukkaamassa raitista ilmaa
sukkamehualtistuksen pökeryttäminä.

Väliä harppoa niitä noutamaan suojaan
on kolmisen metriä litisevää sammaljäkälää;
ei sitä raaski hevillä kynsitulilta mokoman takia erota,
antaapa niiden latkia varsitorviinsa sadevettä kyllin;
häätyy kaataa lähteissä pois,
eihän niihen mahdu kuin varrellinen kuhunkin,
jos ei välillä tyhjää.

Parempi sade tämä nyt kuiten on - ihan laatujaan -,
tämä vertikaali,
paljonkin parempaa siihen nähden
kuin se usein Louhella maustettu horisontiainen.

Joka oikein äityessään kiipeää ylös lasia,
kamuaa seiniä pitkin vastaseen ja hakee irvejä,
puikahtaa niistä kastelemaan mahdollisia vyllejä,
josko niitä sattuu vastaan tulemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

OHiMENNYTTÄ


OHiMENNYTTÄ!

Luutarhalla levätään,
siunatun tilan rauha leijaa tyytyväisenä yllä -
ei empimistä -,
osallistujilla ei ole hinkua tulla tähän ulottuvuuteen,
kuikuilemaan miten meillä tässä ajassa menee.

Siellä olevat viettävät kaikki ohimennyttä elämää
epäillä sopii - että ehkä lokoisastikin
kun ei näytä olevan mitään asiaa pois.

Ovat tehneet kertakaikkiaan lopullisen päätöksen
olla sotkeutumatta kuolevaisen elämän sotkuihin,
ja asioihin.

Yhtään ainutta minkään koplan jumalaa
ei näytä olevan kiikkumassa aidan nokalla
kiihottamassa puolenvaihtoon,
kehumassa etuisaa matkaa omalle paratiisisaarelleen
joka on jossain hiijjessä,
aavan suolaveden ulapan tuon puolla.

Rannattoman meren sietämätön upeus iskee
maakrapulaiseen sellaisella vimmalla että
sanoja pitää hakea,
kauheimmillaan kaivella tikulla heinäsuovasta.

Arktisen hysterian siistimätön kauneus puree.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 14. lokakuuta 2017

MATALA VALO


MATALA VALO!

Erinäisiä - melkopa joutavanpäiviä huomioita,
mutta että kuitenkin;
muutamahko vene vaikuttaa meidän tilapäisen
sekä perilyhyehkön poissaolomme aikana
saaneen määräyksen nousta maalle toipumaan.

Mikäpä se siinä - lekotella pukeilla
ja antaa Pohjan akan huuhdella köliä,
huokaista talvinen tovi - hyvässä uskossa siihen,
että tuliset jääkipenet ruoskivat talven aikana
vesirajan alakerran putipuhtaaksi syöpäläisistä
ynnä muista suolameren vastuksista.

Ei mitään sen kummempaa;
vuorovesi näyttää käyttäytyvän säällisen säyseästi,
mutta siitähän me sitä lähteissä varoiteltiin,
jotta parasta vaan olla tätä entistä,
reipasta laatua palatessakin.

Tundra houkuttaa - ei sille voi mitään -,
tässä arktisen hysterian matalassa valossa
sen muodot ovat entistä houkuttelevammat,
suorastaan repivät sielua - kiskovat mykkyydellään.

Vaikea sitä on vastustaa - ehkä vyötettävä itsensä -,
laitettava tytär selkäriippiin
ja lähdettävä tutkimaan tundran väkevää viehätystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 13. lokakuuta 2017

KiSSiNLUNKKUJA


KiSSiNLUNKKUJA!

Koillisesta kyllä vaivihkaa lipevästi varoittelee,
sen äkkää jokahinen ulos itsensä tukkiva,
mutta lumen hajusta ei vielä höykäsen pölyäkään,
ei sen ensimmäistäkään kipenettä tunkemassa
kenenkään yksityiseen vomeronasaalielimeen;
herättelemään talveenvarautumiskeinoja.

Ei muuta kuin sitä tavallista,
ihan pelkästään vain vuodenkiertoon nähden;
pihamaalta tavaroiden kasailua,
lumityövälineiden huoltoa ja tarvispaikoille asettelua.
Ja tietty kissinlunkkujen tukkimista kivijalasta
jottei Louhi pesi rossipohjaan permannon alle.

Ranta elää loisteliasta - syksyistä renessanssia -,
uudesti syntynyttä tämän vuoden kultakautta.

Tähän rantaan leimautuneilla linturievuilla
ei tunnu olevan huolta huomisesta,
ei wimmaa lähteä nokkaansa loitomma reuhtomaan
kun kerran tässä rannan tienoilla näyttää olevan
pöperöä saatavilla ihan nokko ilman aikojaan.

Siis täkäläisestä vinkkelistä hyvinkin tyhjänpäiväisille,
riskialttiille muuttomatkoille ties minne;
vaikkapa jonnekin vinkuetelän lihapatojen ääriin,
joissa saattaa henki päätyä entistä parempiin suihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 12. lokakuuta 2017

SYTi!


SYTi!

Jostain ulapalta kantaa Haavruuan laulu;
tuleneepi Kipparikarin takaisesta matalasta
joka vahvalla luoteella paljastuu vedenalaisluodoksi.

Sieltä on hyvä suruvoitot ilmoille päästää,
apeuden sekainen oneus leviää,
mataa maallisia kohti näkymänleveänä mattona
ja jää voimaan,
soimaan korvamatona päivätolkulla,
joskus loitommaksikin aikaa.

Eipä silti,
ei siitä pahaa sanottavaa,
vaikka saattaa se tässä lokakuun mustassa,
puolityvenessä illassa,
vuoroveden tohinan yli kuuluessaan
hieman äkkinäistä herkkää hätkähdyttää;
koskettaa sielun mustimpia aukkoja
salakavalasti Thanatoksesta muistuttaen.

Nooh - tosiasiassa sellaisen juohtuessa mieleen
otetaan ja sylkäistään kolmesti vasemman olan yli,
lausutaan ääneen "syti"
oikean kouran etu- ja keskisormi
persien päällä samanaikaisesti ristissä.

Että vältytään Sisyfoksen kivenvieritykseltä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

ANNAN PERiKSi


ANNAN PERiKSi

No puhaltaa se kyllä,
suolaveden huokauksen tuntee sisäpiiriin
vuoroveden loiskintaa kuulemalla -
tämä saavutettu etu kuuluu rannantyköläisille.

Puhalluksen ankaruudesta epäsikkari tunne
kun ei ole vielä haistinta tähän tuuleen tarjottu,
mutta kaakkolaiselta vaikuttaa viirin mukaan,
Putinistastanin kinkerpiiristä,
Emä-Venäjältä.

Hyvin tuulee,
silmät ummessa neljää viittä boforia,
se on lähes parasta mahdollista;
valaan pierut pyyhkäisevät kylää vain hipaisten,
eikä pahempia loukkaantumisia ehdi syntyä.

Jahka tästä ulos selvitään
ja miksikä ei selvittäisi,
niin sitten tarkempia merkintöjä nahkakantiseen;
siihen mustaan kuluneeseen.

Nyt rohkenen sallia itseni himoita niin paljon
toista kuksallista oivallista kohvetta,
että lopulta annan periksi
ja nousen valmistamaan sen;
hökeitä säästämättä - laadusta tinkimättä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

LOiKKARi


LOiKKARi

Hyvä elämä on jumalien piirissä kovin pidetty,
on vain muistettava että
hyvä on elämä on hyvä elämä - ei ikuinen,
vaikka joku herkkäuskoinen tolvana
niin saattaa kuvitellakin.

Nimittäin jossain vaiheessa mukava muuttuu ikäväksi
kun sitä on liikaa tarjolla;
liika vaan on liikaa,
eikä sitä yhtäkään saa sitten kunnolla eletyksi.

Jaa-ah, miksikä näin -
vastaanpa itse koska kysyinkin;
tämä on säännöllisen epäsäännöllistä diskuteerausta
itse itsensä kera -
sielun ja ällin interaktiivista mälätystä
milloin minkäkin asian tulemisesta ja menemisistä.

Niin korkealla lentävää pälätystä,
että on loikattava pois normaalilta väylältä
kamuttavaa syrjään ylös - kallioiden syliin;
erääseen tiettyyn,
huonolta tuulelta suojattuun kivikohtuun -
yhä uudesti ja uudesti syntymään.

Sellainen antaa voimaa,
palauttaa vilvoittavien vetten tykö - hyvällä tuulella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 9. lokakuuta 2017

HYSTERiAN UUTiSiA


HYSTERiAN UUTiSiA

Pitkän syksyn ilta -
eikä laitimmaisinta päätä näy;
sitä jotenkin on niin talven tuloon tottunut,
ettei lumen epämääräinen tuloaika juuri hytkäytä.

Joko se yllättää autoilijat,
tai kuten meikäläinen - yllättää sen,
nastarenkaat on vaihdettu alle,
jopa asunto- että kuormawankkuriin.

Siinäpähän äimistelee
kun milloin sattuu yllätystään ripottelemaan;
osataan sitä meilläkin.

Muuten maailma tuntuu sujuvan oikein hyvin,
muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta;
ilmastoinninmuutos vaikuttaa kiukuttelevan
parahultaisesti sekä pääsääntöisesti omilleen,
se tietty on hinajaa meille ryöttäsyntisille,
mutta iteppähän tuo tuon tekee.

Siipiniekat ovat pääosin häipyneet,
vakiokalusto alkaa olla koossa,
toki täydennettynä lehahtelevilla pulmusparvilla
ja isokoskeloiden kalastusleireillä.

Mantu on pikkuhiljaa valmistumassa lumetukseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

VOiMA


VOiMA

Meillä on hetkemme - jokahisella jossain -,
suurempi tai vähäeleisempi;
pyydän ystävällisesti muistelemaan lukijoita nyt
niistä kullekkin ominta, tutuinta, tunnistettavinta.

Tämän sanailijan kumiset jalat;
net suuntaavat rannan sannikolle,
yhä uudestaan ja taas uudestaan,
tuntevat väliin kovan, väliin litisevän maailman allaan.

Vuoroveden viehätys piilee siinä main;
sen tuomissa aarteissa,
sen sen hetkisen tilan havainnoinnissa -
menossa, vaiko tulossa.

Jok'ikinen kerta saa aikaan pienessä hetkessä
jonkun hultioituneen eetoksen,
haihatuksen joka pyrähtää kirmaamaan iloisesti,
edeltä käsin holtittoman oloisesti.

Toisinaan jossain itsetunnon takaosassa tuntuu että
etenkin tuon kuvatun seuraukset ulkopuolisen silmin
saattavat näyttää jopa pöyristyttäviltä;
huopahattuinen rillipää haahuilemassa juopon askelin,
silmät puolitangossa nyrkkiinsä supisten.

Mutta se toimii luomisen voimana.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 7. lokakuuta 2017

SiHTAiLUA


SiHTAiLUA

Ilmiselvää huurretta,
tarkoittanee nykytietämyksen mukaan kuolokohtaa,
selkeää vuorokausivaihtelun tasaantumista
lämpötilojen suhteen.

No toki se vielä hyvissä voimissaan ylempänä -
tunturin kupeilla
kuin myös notkelmissa meren pinnan tykö,
mutta välitilassa saattaa kuloheinä rapsahtaakin
jo jäähän - ainakin pintaan ottanut kosteus.

Vuosikausia on tullut ihailtua tuota taiteenhaaraa;
dodisesti, dodisesti -
suoran sanottuna kaikkien kateellisten perusvärissä -
vihreänä.

Kenties tuota huurretaidetta pystyisi monistamaan
jollain ihme-potosopilla pintakuvioksi auton katolle
muttei koskaan käsipelissä paperille;
sev verta kimuranttisen upeilta
nuo sieltä täältä tavattavat,
yleensä varhaisaamun huurreteokset näyttävät.

Aina se tavatessa käy niin,
että palattava on pirttiin,
haalittava kuvaotin mukaan jostain hyllyltä
ja sitten huomenvaloa hyödyntäen sihtailtava kuva.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 6. lokakuuta 2017

MERiEMÄ


MERiEMÄ

Oikeinkin tuntuu somalta omalta tanhualta katsoa
kun aurinkomaailma tekee tuloaan;
nousun ensimmäisiin portaisiin kuuluva rusotus -
sarastuksen ensiaskel on täpärästi ohitettu.

Verkkaan liukuen taivas värjäytyy punaiseen,
Vaigatsin suunnalla keltuainen erottuu jo lievänä,
mutta selkeästi erottuvana.

Wanhan Kurtin jäälin suojaverkko somistaa näkyä,
ilmenee mustana ristikkona huomenta vasten,
lokkisakki on vielä "tyst";
havahtuu pystyyn ja siipispankoilleen
vasta ensipaatin käynnistyessä.

Jäämeri on hiljaa,
no se tavanomainen vuoroveden eeskahtaus kyllä,
sehän on ihmiselukan mittapuussa ikuista,
veden liike lienee keksitty ennen aikaa
ja loppuneekin vasta joskus ajan ehtymisen jälkeen.

Suolavesi,
sen äärellä aamussa huomaa äkin olevansa ei mitään,
ei edes vaatimattomista vaatimattomin pölyhitunen
verrattuna meriemän valtavuuteen.

Nöyristelemättä nöyrtyy niillä jalansijoilla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 5. lokakuuta 2017

VAPAAT RADiKAALiT


VAPAAT RADiKAALiT

Pienieleinen piipahdus vuorella,
tutun loukon suojassa - kivisen lipan alla -,
takana tuhansia tonneja ikiwanhaa Pangaiaa;
eipä tuiverra Louhi niskaan.

Kaikessa rauhassa voi ryhtyä syventymään,
pohtimaan maailman menoa
tai lipumaan takaumiin
kun on ensin saanut kiehisiin liekin puuhattua
ja sitten ilmitulen leikkiin lisättyä muutaman kapulan
loukon perän varastosäkistä.

Sillä kurin - siinä valmiudessa sielu on hyvällä hoidolla,
kynsituli voitelee mielen purskahduksia,
savun aromi huuhtelee haistimen sensoreita
ja vomeronasaalielimessä kutittaa hivelevästi.

Sielu kököttää olan päällä -
kuin muinainen variksen pentu silloin vunukkana;
valppaana nappaamaan ensimmäisen eetoksen
joka mieleltä pääsee karkuun.

Nuo vapaat radikaalit on parasta mitä
tällainen hallitun pysähtymisen satunnainen hetki
iänkuun päivänä tuottaa.

Kyllä jämpti on niin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

ASETUKSET


ASETUKSET

Aurinko - tuo pohjoisen mainio kultainen kehrä;
sehän mokoma olikin jo herännyt,
herennyt punoittamasta sarastuksen takana
ja nyt kellastumassa kellastumistaan päivävuoroon.

Kuu vielä tulemati - tulossa kyllä -,
asettuisi täyteen voimaansa vasta huomisessa
tähän nimenomaiseen kinkerpiiriin nähden;
ihan silmin nähden sikäli mikäli pilvistö ei kiusaa.

Tokihan länsimainen tiede tuntee lukuisia tapauksia,
että kuusta ei pilkahdustakaan -
jopa useana kuuna peräkanaa -,
noiden jo mainittujen pilvikoiden takia.

Sen verta vielä ontuu luomakunnan herraksi
ja ylimmäiseksi päällysmieheksi
itse itsensä asettaneen ihmiselukan hekemoonia,
että kykenisi sanalla sanoen määräämään
pilvien tulemiset siinä kuin menemisetkin.

Jahka kuitenkin -
kuni ensin saa ilmastoinninmuutokset topattua
omanmieleiseensä haarukkaan -,
siirtyy siitä säätelemään asetuksia pilvien suhteen.

Toivossa täällä arktisessa periferiassakin eletään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 3. lokakuuta 2017

TAHTOTiLA


TAHTOTiLA

Tässä taannoin,
hämärän ollessa vielä kyseenalaista,
kuitenkin sillä mallilla jotta tulossa,
muttei vielä läheskään.

Jossain vastamäen puolivälin tietämissä,
suunnilleen sillä kohtaa jossa on sellainen pieni,
mutta kovin yksilöllinen,
tavallista tiukempi sorokkoinen vastaava.

Siinä tuo yltiöpäinen hurjapää
ja wanhan liiton veteraanikuntoilija kamusi
yli kahdeksankymppisenä riivattuna.

Askelsi höyrypäänä,
puolihuolimaton hultioitunut ilme kasvoillaan
meikäläistä - alenevaa - kohti ja ohi.

Eipä juuri puuskuttanut,
ei kiristänyt hampaitaan,
ahmi vastamäkeä kuin linjaveturi;
oli jo tuokion päästä näkymättömissä kummun takana.

Näkemisen arvoinen kohtaaminen;
siinä tahto vie miestä kuin siivillä,
poikkiteloin ei ole syytä asettua,
joutuu muuten menemään poikittain itseensä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 2. lokakuuta 2017

KUPLAT


KUPLAT

On se lokakuukin sentään jotain urbanistanilaisessa,
iloisen harmaan kivikylän synkässä ytimessä,
jossain oneiden syyssateisten katuvalojen takahikiällä,
koirunpaskaloskan keskellä - sielu mustana.

Viime kuuleman mukaan aivan ihanan ikävän apeaa;
toki samaa net tolkuttanneet jo aiemminkin.

No mikä ettei - piruako sinne hakeutuu -
muka paremmaksi ihmiseksi,
jonkin paremminvointikiiman kiihottamana,
jos ei osaa nähdä betonisten seinäkuilujen upeutta.

Tyhjän saa pyytämättä,
alakuloa, mielen synkkyyttä ja sielun vaurioita;
niille on kivikylissä ilmainen anti,
tosin nykyään sinnekkään asti tarvia enää loikkia,
saman saa jo lättänöissä maalaistaajamissa.

Ennen pitkää huomaa asuvansa pahalle haisevassa,
tunkahtavan ummehtuneessa kuplassa samalla
kun jakomielisesti pelkää kauhulla sen puhkeamista.

Takapihalta kurkottavan pikkutunturin kiirellä
ei noita tuntemuksia ole,
Louhen tuima puhallin huuhtoo oitis mokomanlaisen
orastavankin eetoksen heti kokonaan pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

VALLi


VALLi

Meri käy,
ei sentäs täysillä,
muttei ihan tyhjäkäynnilläkään.

Hieman on vuoksessa ylimääräistä läiskettä,
lieneepi wanhempaa perua nuo,
niitä laitimmaisia aaltoja - pitkämatkalaisia,
viimesnä lähteneitä -
vasta nyt hyväilevät rantaa.

Pohjan akka puhaltaa vasten,
tuiskuttaa latvoja vastaseen;
mukavalta näyttää valkoharmaan kirjava suolavesi.
Lievästi haastavalta,
mutta että sittenkin.

On jossain sen verran rutakasti möyrinyt,
että virtaus tuo levämassaa rannan tietämiin;
osa siitä kasautuu tummaksi valliksi kuolokohtaan
ja jää merisirrien tongittavaksi.

Toki se muitakin siipiniekkosia kiinnostaa,
jopa maalintuja mitä suuremmissa määrin;
ihmisotuksia harvemmin.

Äkkinäinen saattaisi nimittää
mokomaa levävallia meritöryksi toiselle äkkinäiselle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 30. syyskuuta 2017

KURKOTUS


KURKOTUS

Kelejä pitelee,
auvoisia huomeneita tuhka tihiään,
raikkaus lisääntyy niin,
ettei lempoa ehdi kaikkea kunnolla kitusiinsa ahmia.

Huikaisevaa,
vaikka mantuun syntynyt ruska taantumassa,
väkevämmät värit haalistumassa,
liudentumassa kuloutuvaan heinään.

Siinä on munaskuissa saakka tuntuvaa haikeutta,
jotain sellaista ilmassa roikkuvaa,
tavoittamatonta ikuista eellä juoksevaa
joka kuitenkin on,
kutsuu houkuttavasti
ja ei ole.

Ka - milläpä sen kiinni kahmaiset,
kurkotat kurkotat,
kourat tyhjää täynnä,
pivolliset hölynpölyjä;
uusi arpa.

Jossain taustalla pien malttamaton odotus
myöhäsyksyn upeimmista näyistä;
kultainen kuloheinä taipuu ensilumen pintaa vasten
auringon hyvästellessä Arktista hysteriaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.