EPOOKKi

EPOOKKi

Jotenkin mukava virota,
kuunnella unihorteen läpi kissin kuorsausta,
äkätä se ja herätä niin winhasti,
että näkimet eivät ehätä avautua,
että unihiekka rahisee kantapäiden alla
lavitsalta ponnistaissa.

Epookin aatto - tämän ajan pysähdyskohta -,
uusi alkaa huomisesta;
ajatus on heti normaalisen arkikuorman
ylimmäisenä päällimmäisenä.

Alkaa kokonaan uusi aikakausi,
ajanjakso - ennen kokematon käännekohta,
oman elämän uusi suuri sankaruus.

Vaatimaton haaste itseltä itselle;
runosillan rakentaminen kaamoksen läpi
merellisen hengen kiihottamana.

Kuinka sitä odottaakin vuoksen kohinan rytmiä
kantamaan runon aaltoilevaa selkää;
keskenään riitaisia säkeitä sopuisina.

Ripottelemaan tavuja nuoteiksi taivaanpiirille
lujassa uskossa päälle hiipivään Arktiseen hysteriaan.
Se on se.

Oh-show-tah hoi-ne-ne