torstai 4. elokuuta 2016

NAHKAKANTiNEN


NAHKAKANTiNEN

Höttöisen laheaa,
auer tanssii yhdeksännen rannan tasolla,
on nielaissut ytimeensä kokonaisen vuoren;
helman alta vilahtelee vain pelkkä vankka juuri.

Jäämeri huokaa - pakovesi hyvällä alulla,
maininki änkeää tyvenessä toisen selkään;
ahmaisee ohimennen sen vakionsa -
satatuhatta kappaa kiviä kieleensä -,
jotka kalisevat sitten pois valuessaan sulosti.

Pieteetillä valittu ja laadittu lepopaikka,
rantarosvon tulet,
norosta kuksattu pannullinen oivallista vettä
parahultaisesti valmistumassa mintulle;
kukkivia halikoita siellä täällä hajallaan.

Jo vain siinä kelpaa odottaa silojen paljastumista
kivien kasvamista kuunnellessaan;
pittoreski valo kohdallaan - sää, maa ja meri.

Yksin hortoileva lokkiriähkä lekuttelee,
asettuu viltolle pahtaalle
ja esittää kirkuen epävarmanoloista protestia;
hänen paikka.

Se merkitään nahkakantiseen tietoon saatetuksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi