tiistai 5. heinäkuuta 2016

TUTA


TUTA

Laajoja,
summittaisia suuntaviivoja taivaanpiirillä;
likipitäin äärettömiin -
sikäli mikäli vain mahdollista,
ainakin kovin hyvin lähelle sitä.

Se vasta on oikea tuta-tunne,
rinnan röyhistelyä muille pöyhistellen,
itse itsensä herrana oloa.

Samalla haihattelulla,
jos vain sielurievulla pokka pitää;
huteroita pilven reunoja selkäpiillään,
tunturinummella maaten.

Niin perskuleen kevyellä kädellä,
ettei jälkeä oikeastaan erota edes apurahamaalari,
muista itkuvirsiharrastajista puhumattakaan.

Sellaista on elämä,
riistosta ja sorrosta vapaana auvona;
arvioimassa ihmiskuntaa yhdestä vinkkelistä.

Toisesta toinen näkemässä kaiken tyyten toisin,
valmiina tarttumaan astaloon ollakseen oikeammassa.

Voi hyvänen aika.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi