PAX CAELESTiS
Lenseä aamu,
tosin penseän makuinen tihku
joka astuessa kastelee - pysähdyksissä ei.
Äärimmäinen taivaallinen rauha -
kukapa sen lienee joskus muinoin keksinyt;
niin mainion laatusanan kuvaamaan tätä
maallisen pysähtyneisyyden lempeää tilaa?
Kyllähän tätä tietysti voisi värittää
laveammillakin ilmaisuilla - mahtavimmilla sanoilla
mutta jotenkin se tässä -
tuulen seisahtaneessa tolassa -,
tuntuisi jopa käsittämättömän tarpeettomalta.
Ylimieliseltä suorastaan,
koska ei tässä missään tapauksessa
ole kyse kehuskelusta - ei suinkaan,
vaan silkasta siitä miltä ihmisen sielussa tuntuu.
Tällaiset aamut -
kepeästä unettavuudestaan huolimatta
tuovat piristystä huomenkoihin;
jää hyvä olo - yhtä kuten kuin lepeistä kehrääjälle.
Senkö täytistä sitä ihminen muuta kaipaa
voidakseen aloittaa päivänsä hyväntuulisena.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi