ONTELO

ONTELO

Verkkaista paarustamista ummenkulkijan jäljellä;
täytyy harjoitella kävelemistä,
raitis ilma maistuu ulolle,
mutta tekee hyvää.

Keuhkot nousevat villiin - tahtovat ahmia -,
kahmia kaiken lähiympäristön hapen
ja kiskoa sen itseensä.

Sellainen ei sovi,
keho reagoi maaliman tavaran haalimisen;
ryityttää,
on pysähdyttävä - lopetettava pappasipsutus.

Sauvat kainalossa huilausta,
pää kiertää kuin pöllöotuksilla,
näkimet pysähtyvät luonnon taideteokseen.

Sellainen hontelo kuosto,
siinä ontelo;
sitä on katsottava uusin silmin.

Otuksen pää ilmaantuu onsilon suulle;
helmipöllö - upeat on kehykset sillä,
tervaroson vaurioittamaa männynkäkkärää.

Siunaan hyllyyn jääneen kameran moniaan kerran.

Oh-show-tah hoi-ne-ne