lauantai 5. maaliskuuta 2016

KYHÄELMÄ


KYHÄELMÄ

Lähestyn kivistä huippua,
räydyttää, siksi juuri luulen olevani tässä tilassa;
kourat ovat karehtineet vereslihalle.

Katse kohoaa hulluksi tulleen lännen suuntaan,
tulimmaisessa silmänräpäyksessä on kumarruttava;
luostari tulee helvetillistä haipakkaa kohti -
silta ainakin näyttää.

Otsa osuu kallioon,
veristä lähmää tursuu näkimille;
pyhä kyhäelmä ujeltaa siitä vierestä ohi.
Kuusi oranssia huiskuttaa.

Väärä hälytys,
tietenkään - kun kerran ovat älynneet lähteä
mielipuolisuudesta pois,
ne eivät törmää;
muutenhan heille nauraisi koko länsimainen hulluus.

Otsa umpeutuu saman tien.
samoin kourat;
polvien vieterit jännittyvät uuden veroisiksi.

Kaukana kurun pohjalla musta lompolo iskee silmää,
nostan peukalon,
mutta rakkine on jo ehättänyt tuoksinassa loitolle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi