tiistai 16. helmikuuta 2016

PORONKUSEMA


PORONKUSEMA

Kauriin herkät jäljet uran yli vasta sataneessa;
siitä se on mennä sipsutellut hämärän syliin,
varjojen suomaan huomaan,
tuo siimesten lapsonen.

Juuri hipaisua ennen;
kun sarastus kultaa latvoja,
maalaa taiteellisen vaikutelman
ja ihmisen lapsi haaveilee kohtaamisesta.

Mielen kuvat karkaavat vuosien taakse,
poimivat varastoista sadunomaisen hetken
ja yhdistävät sen tähän tilanteeseen.

Siro hahmo piirtyy vastavaloon kuin uni;
kultaisen auran ympäröimänä,
autereet tanssien hyväilemässä kokonaisuutta.
Aihkien lomassa kujeilee mystinen taika.

Tilanne laukeaa naksuviin kopariin,
vastaan jolkkaa joutilaan oloinen urakka;
pysähtyy toljottomaan lieriniekkaa unelmoijaa.

Pärskii kovin tovin,
vilkuilee puoleen tai toiseen,
heittäytyy jalat haralleen
ja tekee poronkuseman.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi