PARASTA ELÄMÄÄ
Vielä on varhaisten kurkotettava taivaanrannan yli,
etenkin jos meinaa nähdä aamunkoin ennen aikojaan;
niin on ajankirjoissa säädetty tästä virkuille.
Tarve on suuri,
ajatukset laukkovat kilpaa Pegasoksen kera,
pimeä vitkastelee,
empii ja kuhnustelee tehdessä lähtöä.
Tehden tikusta asiaa.
Siinä kuluu kupillinen jos toinenkin pööniä,
monta takkavitallista sanoja ja säkeitä ehtii pelmata
ja sekaantua permannon yllä iloiseksi hutuksi,
kuni se lempohinen vasta lopulta - vötkistellen -,
heltyy sarastukseen.
Käy vihdoin hiipumaan,
antaa läpikuultavalle sinervälle vallan
siirtyäkseen sydänyön unisiin loukkoihin vartomaan
ehtoon värjäämää tulenpalavaa taivaanpiiriä.
Uutta tulemistaan.
Nämä odotettavat hetket ovat parasta elämää,
sanain sepustuksen kukkeimpia tuokioita
villeinpine hulluinpine eetoksineen sielua kutitellen.
Odotuksen sietämätön tuska palkitsee.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi