iLMAN AiKOJAAN
On tässä hiljallensa alettava valmistautumaan,
aurinko laskee kuun lopussa
ja jää toviksi sille tielleen.
Oireita sen suunnitelmista on havaittavissa;
hämäräkytkimiä rapsahtelee päälle -
äkkiä katsoen ilman aikojaan.
Sitä paikan päällä elellessään tottuu niin äkin
hämäröiden seurusteluun,
ettei päivän lyheneminen tule oitis ilmi.
Eikä kovin ankarana,
etenkään nyt
kun parahultaisesti valkoisen huovan saanut mantu
hieman fuskaa humeetin käsitystä hämyisyydestä.
On ikään kuin valoisampaa kuin onkaan.
Tottumuskysymys.
Tämän kaltainen talven vitkastelu
totuttaa kaamokseen pitkän kaavan mukaan;
aivan eri tavoin
kuin että maa olisi saanut vitihuntunsa
jo syys-lokakuussa.
Nyt vain verkkaistetaan arjen puuhia,
asetutaan teloilleen kehittelemään sielua.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi