HYPOTEETTiSiA iMPERATiiVEJA
Hämärä ja harmaus,
yhdessäkään ne eivät pääse niskan päälle,
niin väkevässä otteessa pitää sielua
vuoroveden tasainen rytmi.
Pelkkä ääni jo,
joka kantautuu vaimeana humahduksena,
muokkautuu mielen kuvaksi,
luo autuuden tunteen - avaa ympärille tilan hengittää.
Tundran ja valtameren avoimuudesta vain pitää;
siihen voi rakastua,
yhdentyä vallitsevaan ilmapiiriin villieläimen lailla.
Kuinka helppoa onkaan silloin kamuta tunturin kiirelle,
luoda katse eteenpäin - lähimenneisyyteen -
sielu tyyten tasapainossa, vertaansa vailla terävänä
ja äkätä pakkoparatiisin olevan
vain joukkopsykoosin hurahtaneiden
hyvien lajitovereiden pilaantunut aivopieru.
Selän takana piilevän tulevaisuuden voi nähdä,
mutta vain sillä silmällä joka katsoo aina taapäin;
Kantikkaita hypoteettisia imperatiiveja
hurmio huulilla toistamassa ortodoksista litaniaa
jonka perusteella heidän voisi olettaa
tulleen yht'äkkiä hulluiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi