SYYSKUUN TOiNEN
Vaikuttaisi että alkaa pian kohta satamaan;
aluksia soljuu murtajan aukosta,
redillä vielä tulossa ainakin pari tiineen oloista.
Syksytorvi syöksyy aivan anhittomalla kohinalla,
katto ropisee kuin virvelirumpu - hyvin pitkälti,
pirskeitä lentelee tiuhaan,
huuhtoo lasista suolaa valuessaan.
On katsottava sen aikaa kun vielä näkee,
kuni alkaa kaatamalla satamaan;
ja mikäpä se ettei - höyryävä minttutee kuonon alla,
siivu Huippuvuorten leipää voille telineenä -,
ettei näpit voitu.
Voivuoteella savujuuston viipale ja suolalihasiipale,
kyllä näille eineillä jos millä,
sopii akkunasta vähintäänkin
orastavan syksyn ensiaskeleita tuijata,
jos ei muuta tekemistä aamutuimaan.
Ja ellei - onhan sitä semmostakin tapaa kuulemma -,
olla sitten vahtamaatta.
Tulee se toki itsekseenkin,
ihan ilmon aikojaan - niine hyvineen,
wanhasta muistista.
Syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi