sunnuntai 23. elokuuta 2015

JO VAiN


POJAT ON POiKiA

Hyvä ilma ei pane pahakseen lain,
jos ottaa kahmalollisen porontaljaa kainaloon
ja kiikuttaa sen kotitunturin kiirelle.

Pika-arvion tehtyään pelmauttaa sen nummelle;
kiertää thermoksesta korkin -
toisessa kainalossa tuomastaan -,
valuttaa kuksallisen kohvetta
sekä oikaisee karvoille selkäpiilleen.

Vieläkö maailman pitää paremmaksi muuttua;
eikö tuo jo piisaa,
että kohven siemailtuaan heittäytyy sielunsa hoteisiin.

Läpsäyttää sitä leikkisästi persielle,
ynnä opastaa lehahtamaan lähimmän pahtaan laelle
vahtaamaan maailman menoa siksi aikaa
kuni loikosillaan vetelehtivä sieluton ruumis
saa määriteltyä sen pisteen
missä kohtaa taivasta tuijotellessa
korkeus muuttuu etäisyydeksi.

Nooh - saattaahan se olla,
ettei mokoma selviä yhdellä tunturiin nousulla -
eikä toisellakaan,
toki sitä välillä voi pohtia jotain kevyempääkin;
vaikkapa että miksi lampaat eivät kutistu sateessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi