ÄÄNET UPPOAVAT
Rannan olemus näkyy kahtena,
merenä ja rantana,
merisumu erottaa mielipiteet.
Ei horisontaalista kiinnekohtaa missään.
Aaltoin takaa kuuluu Haavruuan laulu,
veri kohisee suonissa,
tutajuttaa ehoa kehoa;
silmissä kipunoi slaavikyykystä ponnistaissa.
Autereen maalaama taulu houkuttaa,
koukuttaa,
mystisesti kiemurtelevat usvakielet kiemurtavat,
nuoleskelevat röyhkeästi varpaita,
suttaavat ääriviivoja
kuin vähäläntä koulupoika parahultaisesti
pyyhekumillaan kirkkovenettään somistaen.
Äänet uppoavat sumuun,
vaipuvat hiljaisuuden meren syliin;
aavelaivan jumpsutus tuntuu lähestyvän,
tai sitten se on sydän
joka tulee jostain syvältä sisästä.
Sielu kököttää olkapäällä kesyn korpin lailla,
kerrankin epäröi mokoma rietas;
ei heittäydy suinpäin sekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi