TURSUJA
Kultaisen virran pintaa lipuva pursi tulee ääneti,
ikään kuin kuiskaten yöttömän suunnasta;
ylävirrasta tulee,
silmät kiinni,
käsin koskematta märkään.
Lavoissa hopeisten helmien nauha.
Kapteenin ajatukset lehahtivat nuotiolle etuajassa,
tulivat myötäleessä jo hyvän aikaa sitten;
haihattelun suuri onni - olla läsnä ennen aikojaan,
olla vastaanottamassa itseään
kun kokka kahahtaa rannan santaan
ja savu saa näkimet tulvimaan.
Vesi loiskahtaa ilosta jalan osuessa.
Köysi kietoutuu valkoista tuohta myöten,
solmii itsensä ja on.
Liehuvalla aromilla täytetty kuksa ojentuu,
tarrautuu hyppysiin,
kohoaa käden näkymättömissä huulille.
Ilon savuisia kyyneleitä tursuu kuvastimelle;
väkevä vuo sen kun vahvistuu - innostuu,
imaisee riemun häränsilmään,
kiittää vuolaista pisaroista silmäniskulla akanvirrassa,
liittää ne mereen matkaavaan massaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi