iRTiPOiKKi

iRTiPOiKKi

Tänä kesänä lunta on erikoisen vähän;
satanutkaan kuin harvoja kertoja,
tuskin laisinkaan - paikka paikoin.

Kuitenkin sopivan viileää siltä pohjalta,
jotta työnteko maistuu - hiki harvassa,
raato ei paistu tuskaisena helteen porotuksessa.

Hillat säilyvät kauemmin parempina,
ehken ens'kesään saakka
ja sääskien siipispankot lyövät kohmeudessa
niin saatanallisen hitaan verkkaan että.

Jokahisen verta kohti entävän ininän
ehättää eliminoimaan leukulla;
huiskauttamalla soliluut ja siipispankot poikki.

Komea kuolema kahdella viillolla;
työympäristöä koristaa kahden metrin säteellä
läpinäkyvien kristallisiipien hopeinen vyökeko.

Siihen vielä ripisevää lunta jostain Odotettavissasta;
tuulen juoksuttamana palteena,
kuin kermana kakussa.

Siinähän seisoo;
ominnokkinensa puukkotyönä tehty ITE-teos.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!