JANOiSiA
Riekaleisia hattaroita taivaanpiirillä,
haihattelemaan lähteneitä dissidenttejä;
ovat eri mieltä sarastuksesta huomenen kanssa.
Kuolpuna utuilee aamunkoita vasten,
valo siivilöityy runkojen välistä autereen läpi,
sekaan harhautuneiden yksinäisten koivujen silmut
hamuavat janoisina ilmankosteutta.
Lehtipuun alkukantainen sielu on vironnut,
nesteet kohisevat suonissa,
iänaikainen perimä vaatii yhteyttä valon kera.
Harvinainen lintu istahtaa ritvalle kuuntelemaan,
kääntelee päätään - vääntelee ilmettään;
näkymä rullaa mielipuolisesta hullunkuriseen
ennen kuin se päättää aloittaa laulun.
Utuun pysähtynyt metsä sulauttaa pääsevän äänen,
imaisee sisäänsä,
kiehittelee hiljaisuuden verkkoon
ja on sitten muina miehinä.
Naismetsä muina naisina.
Nokkaansa aukova ihmelintu kummastelee,
ei pihaustakaan julki,
ei - vaikka laulu tuntuu lähtevän sydämensä pohjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi