RAPARPERi
Mikä oraalle nousseen huhtikuun aamu;
herätä nousevan vuoroveden laiskaan kohinaan,
pukata Höyhensaaresta venho veteen
ja meloskella silmät sikkurallaan maihin.
Siinä sarastus hiipimässä koillisen puolesta,
muka vaivihkaa,
salassa vuoren takana,
putkahtamista vaille.
Silmiä ripistelyttää.
Sininen yhtyy kultaisen kautta mereen,
lokeilla jo ensimmäinen palaveri meneillään
kun jalat - höyryävä kuksa kourassa -,
etunenässä hivuttautumassa ulos;
haistelemaan,
maistelemaan meren houkuttavaa tuoksua,
tuulen laulua.
Merihurakoita nokka tuuleen;
lienee viimekesäinen pari
tahi niiden jälkeläisiä,
osautuneet näille santaisille rannoille.
Ajassa tässä ollaan,
viime huhtikuun nelimetriset kinokset sulaneet pois;
uusia ei luvassa, mutta raparperi kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi