HEKUMA
Vuonolla puhaltaa uhalla kovalla,
ronskilla otteella kurittaa raskasta vettä;
jäneksiä tummilla harjoilla,
pahtaan kohdatessaan mahtava ryöppy,
suolaista tihmoo tuulen tuomana
vastarannankiisken kasvoille.
Päästävä kuitenkin on,
satoi eli paistoi,
sen verta juhlavaa tämä lounas,
ounasteluttaa - yltyykö vaiko kyltyy.
Kallio vapisee jalkain alla meren iskuista,
sielu vapisee hekumasta päällä,
riettauden ryöttäsynti värisyttää,
huojuttaa ohimennen;
se mitä oli juuri huulessa tulossa,
häipyy tuulessa
ja on matkalla Huippuvuorille.
Tasavahvaa tohinaa,
puhaltaa auringon takaa,
harsuinen pilvi mataa meren yllä,
veden sävyt kilpailevat mielen kuvitusta vastaan;
tuollaista ei voi keksiä.
Juovuttaa - ei voi luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi