SiLOUDEN USKOMATON SULOUS
Se on kosketus - vain hipaisu;
arktisen hysterian seitinohut takauma,
ensiötola ennen matkaa maan ääreen.
Ajan sietämätön kutina hermoradoissa,
kusiaisten kipitys:
hyrisyttää munaskuita myöten,
ravistaa sielua.
Jos sillä velikullalla sattuisi olemaan kopeekkaakaan,
äyreitä puhumattakaan - taskuissaan,
niin tässä tilassa - yläsalaisin ravisteltavana -,
kaikki kierisivät pitkin permantoa.
Hujan hajan;
kukin parhaaksi katsomaansa loukkoon
oman mieltymyksensä mukaan kätkeytyen.
Sellaista on lähtö suureen arvoitusten virtaan,
jok'ikinen kerta sama erilainen maa näkimissä,
ensin ankarasti raivonneiden tuulien jäljiltä;
sitten tyventyneiden.
Tuulen hioma kauneus näkökentässä,
jähmettynyt tundra jäisiksi hyytymiksi,
siloiksi elementeiksi valkohehkuiseen maahan.
Torsoja ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi