ELÄMÄNTYÖ

ELÄMÄNTYÖ

Edessä jumalaton ahavan pieksämä ulappa,
Siperian pikkuserkku kaikella ystävyydellä,
ettei ala ulajamaan äkeää raivoa.

Aava hyinen maa ruoskivine tuulineen,
berserkki ilman pienintäkään armoa
inhimillisyydelle ei kipenenkään sijaa.

Yksinäiset raiteet - viillot karstanteessa;
piirtyvät unohduksiin saakka horisontin yli,
loputtomiin - toiselle rannalle,
tuulen tuivertamille käkkyröille.

Siellä on vissi sija,
kaikkien tulipaikkojen emien emä,
jyleiden pahtaiden ympäröimä sinijäinen laguuni;
keloutuneet aihkit kivisiin soppiinsa linnoittautuneina,
kynsin hampain maastaan kamppaillen.

Saha ulisee kuoleman itkuvirttä,
ikuisuuden hiljaisuus on poissa - tipotiessään,
viimeisetkin rippeet kaikkoavat rytinään
kun wanhus luovuttaa,
romahtaa jäälle kaikkensa antaneena.

Suurta suuremman elämäntyön kunniaksi tuli,
tervalta tuoksuva räiskyvä tuli ehtoon sineen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!