LOiKKA
Ei ole niin väliä enää
millä konstilla sitä puuhaa itsensä tunturin päälle;
ummenkulkijalla, autolla, sivakoilla,
saatikka jalan tai lumikengin paarustamalla.
Noh - juoksemalla nyt ei sentään;
se ei kuulu Kulttuuriin,
juokseminen tukka putkella on sivistyksen heiniä,
mitä enemmän laukkoo sitä sivistyneempi.
Mutta kun on perillä laella - wimmansa päässä,
mielitekonsa vietin valmentamana,
arktisen hysterian parkitsema mieli kyllä
asettuu sopuisasti kohdalleen;
eikä sitä juurikkaan tarvitse hoputtaa
kuni se jo tekee loikan neljänteen ulottuvuuteen.
Maailma näkyy laveana houkutuksena - vissiin sama,
jota piru tarjosi muinoin piipelin mukaan Jeesukselle.
Ja tämä - aivan viisaasti - kieltäytyi kunniasta.
Oikein sielua hytkäyttää siellä kiirellä
kun muistelee mitä kaikkea se maailma tarjoaakin,
jos antaa sille pikkusormen;
oivallisen hyvin sieltä näkee,
että ahneuden ja vallanhimon kiimasta sekopäisiä
Narkissoksia on taivaanrantaa myöten mustanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi