YKSiYHTEEN
Outametsän läpi käy oikutteleva polku,
viimeistään luutarhan porteilla kävijä hämmentyy;
arvaamaton määrä lyijyllä täytettyjä hukkia.
tuijottavat kuorossa kuolinnaamiot kasvoilla tulijaa.
Hiljainen karvainen kansa.
Jokaisella elämänlangasta taivutetussa koukussa
yllään kysymysmerkki ripustettuna;
heilahtelee verkkaan kalmaisessa atmosfäärissä.
Kiireet on juostu - ohi iloinen mellastus,
retee elämä täysinäisin vatsoin, ulajamiset;
mikä meni vikaan?
Jos kääntyy taapäin katsomaan eteenpäin,
keskittyy vain outametsän mustaan tuloaukkoon,
huomaa oitis syyn;
on yksiyhteen ihmismielen kera,
samaa yhtä synkkää aukkoa molemmat.
Eikä sitä juuri lavenna paljon luvattu valkoinen talvi,
ei pese lumi lyijymiesten typeryyttä puhtaaksi,
ei yhdessä tai kahdessa.
Sama pitkä aika siihen menee,
yhtä kauan kuin jääkaudesta toipumiseenkin;
liki toistakymmentätuhatta hyvää vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi