tiistai 2. joulukuuta 2014

RYTEiKKÖ


RYTEiKKÖ

Umpuilmaa,
maisema on sormella sutattu lyijykynäpiirros,
katsoi minne katsoi.

Alavaa harmaata,
pystysuoraa harmaata;
hieman mihin suuntaan sattuu vilaisemaan,
niska kenottaen ihka samaa harmaata taivaissa
kuin sitä pitkin purjehtivissa lampaissa.

Tähän arkiseen laheaan mattaan saa valoa,
hengen valoa,
vain lähtemällä ajelehtimaan santarantoja
mielikuvituksensa oikkuja seuraten.

Ajatus laukkaa - ehättää edelle ja huitoo;
tänne-tänne!
Läpitunkematon ryteikkö ylpeän ryhdikkäänä,
taipumattona - jääkanteen vangittuna,
polvilleen sen panee vasta keskitalven ankara viima.

Sillä siunatulla hetkellä ruskea,
läpikuultamaton ruokometsä,
pari kertaa persjalkaista korkeampi -
siinä vierustalla seisten -, on juhlava näky.

Pyhä paikka - hiljentymisen arvoinen kohtaus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi