keskiviikko 19. marraskuuta 2014

NARU


NARU

Musta potta yläkertaan,
hartiaan sivaltava kiskaisu narusta sielunsa pohjasta;
pörinää ja röykytystä puolisen tuntia
kuni asettuu sitten siloisella jääaavalla menoksi.

Näkimet saikkaavat eeskahtaalle;
tunturikoivun mutkikasta mustaa vartta hakevat,
näillä main pitäisi olla valkeudesta törröttämässä.

Osuuhan se lopulta,
sukset kaartavat harrastuspaikalle;
henki pois ilvekseltä kättä läppäämällä.

Taivaallinen hiljaisuus lähtee vyörymään yht'aikaa,
kahta puolta pitkän soukkaa veden kantta tulee;
kohtaus tarkalleen pysähtyneisyyden kohdalla.

Osautuu paljastuneiden kuulimien aukkoihin,
ujuttautuu vasaroihin ja kilauttaa äänettömästi.
On niin hieno olo,
että hymyilyttää vaikkei ketään ole näkemässäkään.

Akateeminen vartti hujahtaa vajaassa minuutissa;
ripeästi syö tuura,
pujahtaa jään läpi syöverin kitaan,
sormet hamuavat hyyhmästä narun - jytisee saatana!
Naurattaa vaikkei ketään ole kuulemassakaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi