lauantai 8. marraskuuta 2014

MATTAA


MATTAA

Harmaat kaikessa kauneudessaan vartoomassa
muiden värien liittymistä keskipäivän kirjoksi;
suruvoiton huumaavan upeat sävyt.

Ne sävähdyttävät pehmeydellään,
ottavat otteen sielusta ja puistavat,
saavat aistinautinnon kipittämään selkäpiitä hivellen.

Värisyttää kehoa;
hiljaisuuden huntuna lehahtaen saapuu talvi
tipsuttaa vaivihkaa pienin mykin askelin.

Kattaa mattaan kaiken maasta näkyvän,
maalaa äänettömän taulunsa äkin;
ennen kuin ennättää porstuan rapulla kissaa sanoa
sormi suussa ihastuksesta.

Jok'ikinen syksy - elämästä kuolemaan,
iäisyydeltä tuntuvan odotuksen jälkeen;
aina samaan lankaan ihminen.

Aamulla yllätyt virottuasi hereille,
samoin päivällä keskittymällä toviksi muuhun;
nostat katseen ja yllätyt, se on siinä - siinä se on.

On pehmoisena valkoisena untuvana,
kuin ei olisi ikuna poistunutkaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi