keskiviikko 15. lokakuuta 2014

MUNKKiKUORO


MUNKKiKUORO

Tuli leikkii piilosilla oloa
vaikka syötiksi on annettu parhainta mahdollista,
kannosta vestettyä tervaista lastua.

Nirsoilee hieman kosteissa;
hiki kihisee lastujen pinnoilla aikansa kuni haihtuu pois
ja altistaa herkun liekkien nuolaisulle.

Hetkessä lieskat ampaisevat,
keltaoranssi meri syöksähtää täyteen wimmaan,
humina soi ortodoksimunkkien kuorona,
saa vaikuttamaan lähimmät puut tuulevimmilta.

Haistimiin välittyvä tuoksu kihottaa veden kielelle,
vatsa kiihottuu,
tarjoutuu vastaanottamaan kaikkea mahdollista,
ylenpalttisia herkkuja - kulinaaria, aistinautintoja;
lähettää tulisia signaaleja humeettiin.

Pää jonka pääasiallinen tehtävä tässä tolassa
on vain toimittaa käskyjä ja määräyksiä alemmilleen,
on hieman ulalla;
liian paljon yleistä hyvää yhdellä kertaa.

Runsauden pula,
yltäkylläistä odottamassa riipin täydeltä;
arktisen hysterian suuri tunne.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi