TUTTUA, TUTTUA
Tuttuja paikkoja - tuttujapa tuttuja,
tuttuja niin monien pitkien vuosien takaa,
että näyttävät vieläkin tutuilta;
ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut,
vaan maisema vain jympsähtänyt niille sijoilleen.
Sen verta kuitenkin lämmittävät vielä - nämät,
sekä tuo jo mailleen väistyvä aurinko
kun osuu naamariin ja saa kohvehampaan kolottamaan.
Josko asettelen muutaman risun ristikolle,
vuolaisen kiehisen ja tuikkaan tulen ritisemään;
parasta hoivaa olemattoman hampaan luulotautiin.
Höyryävä kuksa kourassa - kannon nokassa,
syksyinen metsä kahajamassa ympärillä;
tässä sopii rauhoittua.
Niin, mitäpä on ihmisen pitkä aika - pitkät vuodet;
verrattuna vaikkapa kiven pitkään aikaan?
Naurattaa jo koko ajatuksen vakavuus,
kannattaako edes ottaa puheeksi - heh-heh,
tavallisen kuolevaisen pitkää aikaa;
kohvekin läikkyy mokomasta häpsähdyksestä.
Hevoisella on isompi pää - poroillakin,
miettikööt net.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi