LiEPEiTÄ
Radion avaaminen uutisille todisti
jälleen ounastelut oikeiksi;
maailma on kuorrutettu ihmispaskalla.
Kauankohan vielä kestää
kuni pallo ravistaa itsensä puhtaaksi
näistä ahneuteen ja vallanhimoon
sairastuneista Narkissoksista?
Pallon tehtäväksihän se jää,
ihmisistä ei ole mihinkään - surullista,
töllöttävät ihastuneina samaistumisen kohteitaan,
haikailevat omaa oksaa
ja pääsyä roikkumaan siitä kynsin hampain.
Vaikka velaksi.
Kukaan ei rohkene kertoa heille:
Velka on niin iki-ikiwanha kahle,
että jokaisen joka aikoo maksaa velkansa,
pitäisi jättää se aina ottamatta.
Pakenen kuolpunaan - kohotan metsän reunan lievettä
ja pujahdan sinne atimaan.
Kuin kuunaan puberteetissa ennen muinoin,
joskus Talvisodan jälkeen - tyttöjen hameisiin;
että se oli mukavaa ja hyvin runsaasti luonnollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi