KAKKULAPiO
Joen ranta täynnä pieniä kuiskauksia,
suhiseva kaislikko,
väkevän virran äänetön möyrintä;
haaparassi viimeisine havinoineen
kun leyhähdys kahisuttaa lehtiä lopun edellä.
Mitätön kynsituli sinnittelee elämästään,
tuoksuttaa haistinta - hämärtää,
tuulenviri vie savua usvaiselle kuvastimelle;
yhtyvät julkeasti siinä silmien edessä.
Ovat keskenään kuin wanhat tutut
jotka kietoutuvat syleilemään toisiaan
jälleennäkemisen riemussa,
entisiä hyviä aikoja muistellen.
Syrjään nostettu,
jäähtynyt nokipannu oneana
maailmaa nähneen raihnaisen kuksan vieressä.
Tämä ehtoo on nähty,
pian pannaan pillit pussiin
ja nuotit nippuun.
Hopeinen kakkulapio törröttää valmiina
sinisen rannan unihiekassa.
Syys jää muhimaan liemessään yön siimekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi