KESÄTERÄT
Ukko ämpyilee taivaanpiirillä,
ei ota tullakseen vaikka ärisee;
polkee jalkaa - lyö viikatteella ilman poikki niin sukkelaan,
että tulta iskee siivut.
Vaan toisenpa kylän puolella enimmäkseen,
nouseeko järven yli lain;
pysyttelee vain omalla tontillaan - pauhaa aikansa,
laantuu ja taantuu sijoilleen.
Taas yksi kesäinen ehtoopuoli kaatumassa,
yöttömän yön syli viekottelee unhoon.
Terhen tulee puolitiehen vastaan;
leijuu vastavirran vuon yllä.
Lohta ei tule - ei ole koko joessa,
mutta saa sitä silti pyytää,
ei taimentakaan - jota kyllä on,
jänkäkoirasta puhumattakaan,
ei vaikka kuinka kiskoisi soutimista irvessä.
Väkevät sanat poukkoilevat tyvenessä eeskahtaalle;
rannalta toiselle kaikuvat loitsut ja manaukset.
Ei tehoa - täytynee teroittaa kesäterät.
Ranta-ahteen koivut tuoksuvat kesälle,
samalle kuin joskus vunukkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi