POLTTOMERKKi

POLTTOMERKKi

Lumen ja jään maa;
vasta sitten sen ankara laajuus,
moninainen riipaiseva kauneus paljastuu
kun äkkääminen on syöpynyt aristavien jänteiden,
kipuilevien kintereiden ytimiin ikuiseksi poltinmerkiksi.

Juuri vaivojen tähden silmin nähden helpottaa,
vapina sielussa kuuluu asiaan,
aran ei pidä säikkyä - säihkyä mieluummin.

Se valtaisien asumattomien selkosten henki;
se joka näyttäytyy haamun tunteena,
ilman mitään käsinkosketeltavaa.
Se on aistimien tuottama kangastus,
älyn muokkaama ymmärrys - käsityskyvyn suuri Zen.

Ei riitä että hopulla kiertää nimetyt paikat;
sitten haltioituneena ahnehtii lisää yhä lisää,
kuni laukkoo laukkomisesta toiseen tukka putkella,
väliin hapsottaen kuin pomminpurkajalla.

Eikä sekään,
jos puolet elämästään on havainnoinut;
loppuelämä täytyy käyttää sen käsittämiseen,
muutenhan koko rimpuilu olisi turhanpäiväistä.

Elämä on suuri arktinen laulu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!