tiistai 4. maaliskuuta 2014

AiRAMiLAiSTA


AiRAMiLAiSTA

Maisemat muuttuvat hetkessä - samaa hoppua mieli,
vaikka pitääkin kieli keskellä suuta
kaartaa uraisella tiellä joen mutkia seuraillen.

Suunta tuo lohtua,
iso vesi on täällä päin - sen aistii vaikkei näe
pelkkä tieto riittää pitämään vireänä.

Tunturien kahtapuolta syleilyssä on jotain sellaista,
jota ei osaa oikein kuvata;
se on hieman samanlainen tunne
kuin joskus vunukkana luvatta
hipsi pirtin lämpimään heikoilta jäiltä
ja muori otti kainaloonsa - rutistaen onnesta.

Lämmin, tuoksuva lihasoppa vartosi pöydällä,
vieressä lekotti paksu siipale ruisleipää;
kullankeltaisella voilla kuorrutettuna.
Siinä herkistyi sieluun saakka.

Huh - on hellitettävä jalkaa polkimelta,
vierittävä tien sivuun rapisuttamaan eväspapereita;
viimeiset
Svalbardin leivät vaihtavat paikkaa
niestasäkistä mahalaukun pohjalle.

Aavistan meren;
kyytipojaksi pari kuksallista airamia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi