tiistai 18. helmikuuta 2014

STATUS QUO


STATUS QUO

Miten osaakaan yksinkertaisista yksinkertaisin
ajankulu viehättää;
sama - satoja ja satoja kertoja lampsittu,
muhean lumen aikana paarustettu raitisilmapolku.
Koirun kera.

Sillä haisteltavana samat iänikuiset korret,
merkattavana kannot ja mättäät - puunjuuret,
ilman minkäänlaista ulkoista kiirua.
Eikä sekään tympäänny.

Hiljaisuuden kuulemista ilman hikeä,
vailla puuskutusta turhanpäiväisestä sinnistä:
pysähtyneet puut, mykistynyt tuuli,
polkua pitkin leijuva äänettömyys hyväilee kuulimia.
Mitään erikoista ei satu tai tapahdu,
Status quo.

Eetos kisailee,
pyrähtelee eellekäsin karatakseen muka;
haihattelee kuukkelien kera,
palaa mokoma hassu tämän tästä arvioitavaksi,
vaikka tietää ettei sen tarvitse tehdä tiliä.

Tämä jokapäiväinen vähäpätöisyys lyö mennen tullen
Urbanistanin hälyn ja sählingin,
perkeleellisen kiimahopun Eimihinkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi