keskiviikko 29. tammikuuta 2014

YÖPUU


YÖPUU

Pakkaslumi narskuu anturoissa,
valokiila hipoo hopeisena kimmeltävää aavemaisemaa,
henkiolentoja vilahtelee katveissa valoa vältellen.

Hiljaisuus erottuu ankarana pimeästä,
kaikki ylimääräinen liike, ähinä ja tuhina korostuu,
mielikuvitus lisää pökköä pesään;
kuulimet ovat herkällä.

Sielu - yltiöpäinen huithapeli,
se huitelee jossain vastaantulevassa maisemassa
tavoilleen uskollisena - syyntakeettomana,
vailla mitään vaistomaista varuillaanoloa.
Esi-isien vuosituhanten saatossa kokema ei koske sitä.

Korppien yöpuu,
juuri ja juuri erottuvaa hermostunutta kahinaa,
kärttyisää köhimistä;
kaksi välkkyvää nappia erottuu tähtivalossa
yötä tummemmasta hahmosta vaaleaa runkoa vasten.
Sitten vielä kaksi ja kaksi - ja yksi.

Valokeila nuoleskelee jyleää tyveä;
saatuaan pitävän otteen,
lähtee kipuamaan kierteistä kylkeä lakkapäähän.

Lehahduksia, heimo muuttaa ärtyneenä taivaaseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi