ROTAT

ROTAT

Runoilijoiden taivas rehottaa täydellä terällä;
kaikk' mik' ens'alkuuns' ol' unta - vuosikausia,
on muuttumassa todellistakin todellisemmaksi.

Upea lienee kovin kapea ilmaisu nyt
kun valo on pääsemässä selkosissa valloilleen;
päivä päivältä ulottuu yhä varhemmaksi huomeneen,
yhä loitommaksi ehtoon puolelle tuntureilla
ja pitää kynsin hampain kiinni saavutetuista eduistaan.
Aivan parhaaseen maantapaan.

Rotat kokoontuvat jo kameroiden eteen,
jättämään hyvästejä laivalle;
haalivat saastuneen arvovaltansa rippeitä
yleisen naurun säestyksellä.

Autioille saarille hylätyt Simonidekset palaavat,
vain he pelastuvat;
kaikki omaisuutensa on heillä humeeteissaan.

Apea, hämäränhenkien vaivaama mieli laantuu,
ponnistautuu valon voimalla,
onnistuu sonnustautumaan onean tunteen ohi,
kapuamaan niskan päälle.

Ja mikä hurmaavan rietas näky;
tavallisten ihmisten loistava paluu elämään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!